Runkohinnoittelu on ihan hyvä lisä (Jos tehdään hinnoittelu oikein, ei vain ostajan näkökulmasta).  Katsoin    taulukosta korjuun hintaeroja yhden muuttujan vaihtuessa ja esim. 60 l / 300 l:n keskijäreys puolittaa korjuukulut .   Oma leimikko jää viimeiseksi myydyksi eräälle yhtiölle ellei saada jotain sopimusta aikaan    hinnoittelun osalta. Runkohinnoittelulla olisi mottihinta ollut huomattavasti parempi.  Se että firma voi valita korjuussa rusinat pullasta pitää sitten näkyä mottihinnassakin.

Paljon riippuu esim. leimikosta ja hakkuutavasta miten hyvä tilaisuus tarjoutuu  valita rusinat pullasta.  Laatu edellä (jäävän puuston laatu) pitäisi tehdä kaikki harvennukset ja usein se onnistuukin suht. hyvin.  Nykyiset mh-ohjeet antaa melko laajan valinnanvapauden toteuttaa hakkuita eikä harvennusjälkien tarkastukset ole oikein mairittelevia tuloksia antaneet korjuujälkien suhteen.  Siihen korjuujäljen heikentymiseen  on kyllä muita syitäkin kuin vain väljät ohjeet.     Eniten pistää silmään jos tukkipuutyvistä tehdään kuitupuuleikkoja esim. ylijäreyden takia tai varmuuden vuoksi.   Pitäis puun arvokkain osa ottaa aina erilleen eikä tuhlata sellun tekoon ellei sitten makseta niistäkin tukkipuun hintaa.

Eikö kaikki maksa sorvista samaa kuin tukista?

Isot kuuset täällä sorviin, UPM ostaa erihinnalla sorvit , Ensolla tukeilla sama hinta, isot sitten valkkaavat  UPM:n Pellokselle menemään. Kyllä tukki nykyisin menee puutavaralajikaupassakin niin tarkkaan, ettei siinä kyllä runkohinnoittelulla maanomistajan tukin hinta/saanto parane .

Vertailu on vaikeaa mutta ei ei-runkokaupassa saatavien eurojen arviointi ei ole yhtään helpompaa, koska katkonta tukkiin ja kuituun ilmoitetaan vasta hakkuun jälkeen.