Aloituksen kysymykseen…: olen. Ketjua selatessa ei voi olla hämmästelemättä ennakkoluulojen paljoutta. Toisen tai kolmannen tarjouskierroksen jälkeen jos menetelmä antaa edelleen ”sutta ja sekundaa”, polemiikille tulee oikeutettua aihetta.
”Kerttu, yli 40 vuotta olen tehnyt puukauppoja. On tarjoajien kanssa leimikot katsottu ja asiat sovittu selviksi. On sillä se vaikutus ollut, ettei ole kaupoissa ongelmia tullut. Miten Kertun puukaupat ovat sujuneet?”
Visakalloa on viilattu tasaisesti linssiin 40v niin sujuuhan se. Ostaja varsin tyytyväinen
Se on urbo sillä tavalla, kun myyjä tietää mitä on myymässä ja ostaja tietää mitä on ostamassa, kaupat sujuvat eikä tule yllätyksiä. Ei käy niin kuin sille urbon kaverille ilotalossa. Valitsi rivistä parhaimman näköisen tytön, mutta alkoikin tinkiä hinnasta, johon madame sitten suostuikin. Kun tyttö tuli huoneeseen, urbon kaveri huomasikin tämän vaihtuneen aika paljon rupuskaampaan!
Se on jännä kuvio, kun tällaiset sattumukset käyvät aina kaverille…
Tämä runkohinnoittelukeskustelu on ollut siinä mielessä tosi mielenkiintoinen, että tässä asiassa on tullut hyvin esille muutosvastarinta, mikä varsinkin metsäpuolella on ollut vuosikymmenten aikana hyvinkin tyypillistä. Uuden ajatusten vastustajilla (suuri osa ihan täysjärkisiä tyyppejä) mielikuvitus todellakin lentää kehitettäessä argumentteja, joilla uusi tapa tyrmätään. Tulee ihan mieleen aikanaan motomittaus, joka myös tyrmättiin mitä mielikuvituksellisimmilla kuvitelmilla, koska tienvarsimittaus oli tietenkin se ainoa oikea ja tarkin mittaustapa. Tänä päivänä tiedon lisäännyttyä myös metsänomistajilla ajatukset ovat ehkä hieman muuttuneet…
Motomittaus teki monen rukkasenkannattelijan tarpeettomaksi. Tästä katkeroituneiden kommentit pitivät epäluuloa motomittausta kohtaan yllä pitkään.
Jälkimitta oli yksi mhy:n syömähampaista . Tilalle keksittiin katkonnan ”valvominen”. Olisi joutunut muuten liian monta metsäinssiä vapaille työmarkkinoille hallitsemattoman nopeasti. Pikkuisen samaa sukua on tämä runkohinnoittelun hidas eteneminen . Työpaikat ovat tärkeämpiä ,kun nopeampi kehitys. Yhtiöiden puolella on raakempi linja. Jos jokin toiminta ei tarvitse enää tekijöitä , työväki siirtyköön muihin hommiin. Kun kehitys on nopeaa ,jälkikin on joskus rumaa henkilöstöpuolella.
Erään sahurin leimikoilta ei enää tule kuitupölkkyä lainkaan, e-puulle on ottajia. Iso E tuota vastaavaa tievarsi hinnoittelua aiemmin yritti, ei tainnut olla mikään menestys.
Mutta katsellaan, ihan ensimmäiseksi en kyllä ala avokaupalla puuta myymään…
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.