Jos ne kaksi huippulaatuista puuta olisi hinnoiteltava runkohinnalla, niin lähtökohdaksi otetaan tukin ja kuidun kantohinta. Kun ne molemmat ovat puolen kuution runkoja ja yhdessä myyjä ja ostaja toteavat, että tukkilaatua ja järeyttä molemmissa on X määrä ( esim 300 litraa), niin kuitulaatuista puuta on sitten 200 litraa. Yksinkertainen laskutoimitus: Tukkia 0,6 kiintoa, kuitupuuta 0,4 kiintoa ja kaupan loppusummakin on helppa laskea. Tulos ei muutu, vaikka S.S pätkisikin tukkiosuuden 33 cm:n pituisiksi polttopuuaihioiksi.

Jos tukkirungot ovat erimuotoisia ja -kokoisia, niin periaatteessa niiden tukkiosuus maksetaan laskennallisesti tukin hinnalla ja kuituosuus kuidun. Ei ostajan pitäisi joutua ostamaan ”sikaa säkissä”, eikä myyjän pitäisi joutua myymään ”summassa kuin Karstulalaiset amerikkaan”.

hinnalla

”…Mitenkähän isoiksi jaloksen välivaiheiden arvoerot…. Ostajahan tässä tekee sen tappion tai..” Nyt on 2 rungolla mittakaava niin pieni, että siinä jo kuvaan tulee määrät ja muut kannattavuudet. Toisaalta noitten ”arvoerojen” sottailu ei auta mo:n puunmyynnin tilannetta. Oman tonttinsa huolehtimisella on parhaat vaikutukset…

Onhan se ohjaava vaikutus olemassa, jos hinta on sopiva se ohjaa usein poistamaan purut kannon ja tukkipuun välistä.

Aloittelijana en taas ymmärrä, miten nuo metsässä tehtävät asiat edistävät isossa kuvassa kantohintaa?
Tuntuisi, että kuutioita lisäävät, mutta eikö puun laatu huonone, jalostusarvo  romahtaa ja sitä kautta kantohintakin?

Metsässä tehdyistä toimista ainakin taimikonhoitotoimet korottavat selkeästi kantohintaa, kun korjuukulut riippuvat suoraan muun muassa rungon koosta ja poistumasta per pinta-alayksikkö.