Peltoon onnistuu, mutta kivinen ja kannokkoinen maasto voi olle eri juttu. Laitetaan taimi sinne, mihin se parhaiten sopii.

Minulla on riviin istutettua kuusta kahden talon rajalla. Kumpikin istutettu peltoon. Istututusväli 30 senttiä. Ikä toisella 35 vuotta, toista en tiedä, kun oli jo siinä tilaa ostettaessa.  Kaikki hengissä. Kummassakin jo tukkikokoisia runkoja. Nuorempi rajautuu toiselta puolelta sembramäntyihin ja vashteroihin, vanhempi normaaliin metsään, johonka tehty aukko kymmenkunta vuotta sitten. Hyvin kasvavat vieläkin, mutta rungot alkavat olla paikoin kiinni toisissaan. Pellonmetsityksissä,jos riviväli on viisi metriä, käyttäisin näiden kokemusten mukaan rivissä taimivälinä enintään metriä. Näkeehän noita hyvin kasvavia karanneita kuusiaitoja paljonkin.

Korjuun kannalta 30 senttiä on hankala, mutta yli metrin en istutusväliä pidentäisi, jos riviväli 5 metriä.

30 sentin istutusvälillä rivin suunnassa ei ole oksia ollenkaan. Sivulle suuntautuvat oksat eivät nekään ole ylisuuria, mutta toistensa lomassa sikinsokin. Voi olla vaikea kaataa, ainakin miestyönä. Runkoja on tukkirungosta heinäseiväsaihioon, mutta yllättäen ovat kaikki melkein saman pituisia. Ainespuukokoa kaikki. Nuorempi istutus oli tarkoitus leikata aikoinaan kuusiaidaksi, mutta tärkeämpääkin työtä löytyi, joten vähän karkasi. Pituutta rivi-istutuksella on 50 metriä. Istutuspaikka yli satavuotiasta paksumultaista peltoa. Etelän puolella on taajaan istutettu aikoinaan sembramäntyjä ja vaahteroita pihapuiksi, ja kuten yleensä pikkutaimia käytettäessä nekin liian tiheään. Niiden etäisyys aidasta 2,5-3 metriä. Vanhempi, ilmeisesti leikattavaksi kuusiaidaksi sekin tarkoitettu, on n.70 metriä pitkä kuusiseinä. Siinä lähes kaikki rungot ovat jo tukkikokoa. Harsuimpia olen muutaman kaatanut keväisin polttopuuksi putsaamaan koivun pikeämät uunit ja hormit. Terveitä runkoja tähän asti kaikki.