Kyllä ne ukot vain pyllöttävät kuin kyykkypaskalla ja ovat ”töitä” tekevinään. Mitenkä ahtaassa kopissa jos jakkara vähän kääntyykin mutta koivet jäävät lähtösijoilleen? Siinä kun korkkiruuvina päivän istut ja rattori keuhottaa milloin minnekin päin. Vettä ja räntää syytää lasit sameaksi… On niitä pystypuiden kuorijoita nähty jos jonkinlaista!
Toloppa höpöttää mitä höpöttää. Jos on kääntyvä penkki ja sitä ei silti käytä kuormaimella työskennellessä voi kysyä miksi traktorissasi on kääntyvät etupyörät. Voihan sillä nokka pystyssäkin ajaa.
Seuraava kesäretkikohde voisikin olla suorittavan portaan suunnalle, kun siellä on kaikki niin erilaista kuin meilläpäin. Ei syö hirvet taimikoita, eikä ole tarvetta energiapuusavotoillekaan. Haluaisin, – ja varmaan muutama muukin, nähdä moisen metsänomistajan taivaan maanpäällä!
Tollo:”Jos käännyt tuolissasi 45 astetta pystytkö kääntymaan niin että hartiolinja on kääntyneenä 90 astetta alkupetaäisesta istumissuunnasta eli mikään ongelma ri ole käyttää kuormasjaa ilman kääntyvää istuinta. Jos ei ole aivan kanki Kaikkonen. Minullakin on kääntyvä istuin mutta en viitsi sitä käännellä turhan takia.”
– Ohhoh! ! Nyt on kyllä kehitetty uusi rotu – Onko ihmisrotu laisinkaan? Tollo pitäisi viedä nyt sirkukseen ja kuoltuaan museoon kummajaisena.
Valtran ohjaamot ovat suunniteltu vain eteenpäin ajamiseen ja korkeintaan ovien ikkunoista katsomiseen. Hätätilanteessa sillä voi ajella muutaman kuorman kuormaimen kanssa, mutta hakkuukoneen käyttö jää kyllä pitkän päälle haaveeksi.
Koppi on niin ahdas, että kääntyminen onnistuu vain vastapäivään ja silloinkin pitää olla kengät pois jaloista, Oikealle puolelle pitää kuikuilla, yläviistoon, eli latvoihin ei näe lainkaan, ”Silakkapuntarin” liikkeet ovat niin hitaita, että niihin kyllästyy äkkiä – vaikkakin joku liike on niin nopea, että sen hallinta kuprmittaa muistia.
Taakseajolaitteet auttavat vähän, mutta vain vähän. Varsinkin kun ei pääse kääntymään jakkaralla. Hakkuukoneena olevaa traktoria pitää pystyä ajamaan koko ajan takaperin. Sen polkimet pitää olla takana , ohjaus takaa jne.
Silakkapuntarilla ei pitkään töitä tehdä, kun sen nivelet ja puomit ovat hajalla, tukijalkojen käyttö on vihoviimeinen niitti koko idean hautaamiseen.
Vuoden 2005 jälkeen tiloiltani myydyistä moteista n. 15% on ollut energiapuuta, eli kysymys on ollut melko merkittävästä osuudesta. Koska metsätalous on minulle tärkeä elinkeino, toiminnan kannattavuuteen on kiinnitetty aina erityistä huomiota. Lähistöllä on runsaasti metsäyhtiöiden, yhteismetsien, valtion, sekä muiden suurten toimijoiden metsiä, ja niiden toimintaa tulee myös seurattua. Toimintavoissamme ei ole juuri eroja.
Sanotaan Jätkä näin, että jos ojanpenkoilta on kaadettu samaan suuntaan leppia, eli karsimattomana rankana sellaisia 100l runkoja. Niin ajelen silakkapuntarilla niitä päivässä 50 kiintoa rankaläjään lähietäisyydelle.
Täällähän on taas juttu lentänyt. Omassa viestissäni on unohtunut mainita näkökulma viesteihin. Tuo kyseinen laite on nimenomaan suunniteltu urakointitöihin. Silloin toimintaan pätee normaalit liiketoimintamallit. Jos joku isäntä tekee itse työt niin ei sitä vastaan kannata silloin tarjota, koska omalle työlle eikä laitteiden käytölle lasketa hintaa. Tolopaisen esimerkissä urakoitsijan olisi laskettava jotenkin näin:
200m³ energia puuta. Giljotiinilla sen korjaamisen kuluu aikaa 67h (3m³/h riippuen tietysti puun koosta). Koneen kustannus =60€/h => 4000€, kuljetuskustannus 6,31€/m³=1262€, joten tien varteen hinnaksi tulisi = 5262€. Kuitenkin kasan arvo max on 25€/m³= 5000€ joten tappiota olisi tullut 262€ /alv 0%.
Jos urakoitsija saa tuntihinnan tekemästään työstä, niin silloin on sama millä kouralla hän työskentelee. Laskun maksaa aina työn teettäjä. Vasta kun urakoitsijan palkka perustuu tehdyistä kuutioista, niin silloin laitteen käyttökustannukset ja tehot ratkaisevat hankinnan.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään