Luepa otsikko ja vastaukset uudestaan. Tämä koskee METSÄKONEALAN tes-neukkareita, ei metsäalaa. Ne ovat kaksi eri sopimusalaa. Muille Puuliiton aloille on saatu sopparit, ei metsäkonealalle.
TYKA on tehty kolmivuotiseksi ja se sisältää sovitut korotukset, mitkä EK on myös kesällä hyväksynyt.

Metsäkoneala on törmännyt siihen, etteivät alan toimijat ymmärrä alan toimivan MYÖS säiden ja vuodenaikojen mukaan. Vähän kuin jäänmurtajien työskentely lopetettaisiin perämerellä keskellä talvea muutamaksi päiväksi, jos Tornioon ei olisi juuri silloin liikennettä. Sitten annettaisiin muodostua kunnon jää, jotta hommat olisivat mahdollisimman vaikeita toteuttaa ja polttoainetta palaa.

Metsäalalla on nyt samassa tilanteessa, järkevään aikaan korjuu saatetaan keskeyttää, vaikka korjattavia leimikoita olisi ja puuta olisi ostettuna. Sitten pahimpaan kelirikkoon aletaan korjaamaan tuskassa ja kiireellä. Ennen metsäyhtiöt olivat pitkakatseisempia, kun johdossa oli todellisuuden nähneitä, nyt ekonomistit laskevat varastojen korkokoustannuksia ja toisessa päässä hölmöilystä lisääntyneet korjuukustannukset maksatetaan yrittäjien kilpailutuksella ja taksojen laskulla…johon velkaiset yrittäjät sortuvat itsekin.

Tällä hetkellä ostetaan vain hyviä leimikoita ja koneet ovat tehostuneet , jolloin yllätyksenä on tullut , ettei töitä riitä jatkuvasti . Taitaa tulla seisokkeja lähes joka kvartaalilla . Puulle kaivataan lisäkäyttöä !

Monissa tapauksissa ”kurjuuden” jäljet johtavat koneyritystä kauemmas . Urakkahinnoittelu on karkaamassa pahasti yrittäjien käsistä.

Valtaosin vieraan pääoman varassa toimivat yritykset pakotetaan tekemään liian kireitä urakointsopimuksia . Siitä on väistämättä seurauksena tinkiminen kuljettajien palkoista ja työehdoista . Kun jaettavaa on vähän , se näkyy palkoissa ja työehdoissa .

Asiallisen urakointitarjouksen tehneitä yrityksiä , jotka hoitavat työsuhdeasiat sopimusten mukaan , on kohdeltu kuluneena syksynä kovalla kädellä .
Jopa kymenen koneketjua on ollut yllättäen vailla sopimusta huolimatta pitkäaikasesta yhteistyöstä ja kehitystyöstä asiakastahon kanssa . Joku on tullut muualta väliin tekemällä tiukemman
tarjouksen . Kestääkö voiton vieneen tahon toiminta työehtoasioissa
lähempää tarkastelua , onkin jo eriasia . Aika näyttää .
Isoja ” ruumiita” tuntuu olevan halu saada kentälle pelotteeksi muille taksaneuvotteluiden kanssa painiville yrittäjille .

Toisaalla valitetaan kaluso-ja työvoimapulaa . Molempia on
riittävästi , jos työtä on mahdollista tehdä tasaisesti läpi vuoden .
Resurssien niukkuudesta uutisoiminen pyrkii ainoastaan lisäämään ylitarjontaan molempien kohdalla . Kilpailu on tämän johdosta saanut epäterveitä piirteitä . Liiallinen ahneus kilpailutuksessa johtaa lopulta siihen , että meillä on oikeasti pula osaavasta työvoimasta . Olen kuullut useammankin nuoren koneenkuljettajan katselevan muita vaihtoehtoja heti , kun tilaisuus ilmaantuu .