”Sille, että olen jossain määrin perehtynyt aiheeseen työturvallisuus, muistuttaisin, että olen toiminut työsuojeluvaltuutettuna monen monta vuotta organisaatiossa, jossa oli vakituisessa työsuhteessa lähes 200 metsuria ja kausityöntekijät lisäksi.”

”Kypärä ei taida olla pakollinen varuste RS-työssä.”

”Raivaushommissa ei tarvitse käyttää oikeasti juuri minkäänlaisia turvavarusteita kuulonsuojaimia lukuunottamatta. Kaikki mutinat pakosta ovat luuloihin perustuvia niin työnjohdon – kuin monien käyttäjienkin kannalta.”

Katsotaanpa vielä, mitä työturvallisuuslaki sanoo näistä asioista:

Työturvallisuuslaki
15 § Henkilönsuojainten, apuvälineiden ja muiden laitteiden varaaminen käyttöön
Työnantajan on hankittava ja annettava työntekijän käyttöön erikseen säädetyt vaatimukset täyttävät ja tarkoituksenmukaiset henkilönsuojaimet, jollei tapaturman tai sairastumisen vaaraa voida välttää tai riittävästi rajoittaa työhön tai työolosuhteisiin kohdistuvilla toimenpiteillä.
20 § Henkilönsuojainten käyttö ja soveltuva työvaatetus
Työntekijän tulee huolellisesti ja ohjeiden mukaisesti käyttää ja hoitaa työnantajan hänelle 15 §:n mukaisesti antamia henkilönsuojaimia ja muita varusteita. Työntekijän on työssään käytettävä sellaista asianmukaista vaatetusta, josta ei aiheudu tapaturman vaaraa.”

Mitä ilmeisimmin suurienkaan työpaikkojen työsuojeluvaltuutetuilla asiat eivät ainakaan ennen olleet hanskassa, vaikka omien sanojensa mukaan ainakin osa oli ”jossain määrin perehtynyt aiheeseen työturvallisuus”…

Työnantajan velvollisuus on huolehtia siitä, että työympäristö ja työolosuhteet ovat turvalliset. Myös suojainten ja apuvälineiden hankkiminen, työhön perehdyttäminen, työterveyshuollon järjestäminen ja varhainen epäkohtiin puuttuminen kuuluvat työnantajalle.
Työntekijöillä on velvollisuus huolehtia oman ja työtoverien turvallisuuden varmistamisesta, noudattaa työnantajan ohjeita ja määräyksiä, käyttää suojaimia ja apuvälineitä, ilmoittaa vioista ja puutteista esimiehelle ja työsuojeluvaltuutetulle sekä käyttäytyä asiallisesti muita kohtaan.
Viranomaisena työsuojeluhallinto huolehtii työolojen vähimmäisvaatimuksista ja niiden noudattamisesta. Työnantaja hankkii toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa olevan työntekijän käyttöön seuraavat turvavarusteet:

– moottorisahatöissä CE-hyväksytty metsuripuku 1-2 kpl
– raivaussahatöitä tekevälle työntekijälle raivaus- sahatyöntekijän housut ja metsuripusero 1 kpl
– moottori- ja raivaussahatöissä CE-hyväksytty kypäräpaketti sisältäen kypärän, kuulosuojaimet, silmäsuojan, alusmyssyn ja niskasuojan 1 kpl
– moottorisahatöissä CE-hyväksytyt metsurin turvajalkineet: kumi- ja nahkajalkineet 1+1 pr
– muissa töissä muut paikallisesti sovittavat työhön soveltuvat suojajalkineet 1 pr
– sadeviitta ja sadeasu 1 kpl
– suojakäsineet 3 pr
– välipuku 1 kpl
– hakkuutöissä konkeloliina 1 kpl

Näillä ehdoilla metsureilta loppuvat työt, en palkkaa yhtään metsuria. Palkaan urakoitsijan, joka hoitaa työvälineet ja laskuttaa vain työstä.

Nauhakiristeiset, nilkkaa kunnolla tukevat raivausjalkineet olivat ne, joista en koskaan tinkinyt silloin kun vielä työllistin nuoria raivaustöihin. Koetin vielä opastaakin niiden käytöstä ja nauhojen kunnollisesta solmimisesta. Jokainen joka on joskus nivelsiteensä murjonut, tietää mitä tarkoitan. Huonoja jalkineita käyttämällä nuori ihminen voi saada elinikäisen vamman jalkoihinsa.

Niinhän se, ei niitä mitään vakuutuksiakaan tarvi jos ei vahinkoa tapahdu.

Puoluettomana tahona sanosin tähän, että varhashoidossa ei ole välttämätöntä kuin silmäsuoja, jos alueella ei ole esim . isoja lahopuita yms pystyssä.  Mutta jos ohjeissa luki, että ta :n pitää hommata suojakypäräkin, niin ei auta sitten kuin hommata se ja tarjota työntekijälle (jos ei yrittäjä) ja työntekijän omalla vastuulla on sitten sen käyttö.