Saappaita ja kenkiä on eri merkkejä ja malleja raivuutyöhönkin. Työturvallisuus on 1. ja mukavuus 2. Jalat muuttuu iänkin myötä ja lestit sen mukaisesti. Raivaussahatöissä ei käytetä moottorisahavarusteita, vaan keveämpiä. Kypäriäkin on monenmallista, kun päitäkin on erilaisia =D

Hyvä työnantaja tämän  ymmärtää ja TES-listan mukaiset varusteet hoidetaan kullekin tietystä paikkaa.  Jos ei oikein sopivaa varustetta löydy, voidaan hankkia toiseltakin hankkijalta. Esim. isoja hanskoja tai vaivaisenluusta kärsivälle toiset kengät jne.. Tehtaissa on nollatoleranssi työvarusteiden käyttämättömyydelle/toimimattomuudelle. On se kumma, että metsuri, jonka työ on vaaroja täynnä, ei asetettaisi työturvallisuuden kannalta parhaita varusteita ja käyttöpakkoa.  Yksintyöskentely kaupan päälle, niin mielellään sitä laittaa käyvät varusteet.

Kuulostaa Jätkä vanhalta kunnon PölläsJussilta… Raha edellä mennään ; työturvallisuus ja muut seikat ei niin tärkeitä.  En laita koko ja täydellistä nimeä mutta Lahden suunnalta ylöspäin vaikutusalue. Moni tuntee ja tietää. Eläkkeellä päivätyöstään pitänee nykyään omaa metsäpaveluyritystä, työntekijät ulkolaisia. Milloin puuttui raivaissahureilta sektorisuoja ja milloin mitäkin työturvallisuuspoikkeamaa. Tuskin on ääni kellossa muuttunut vuosien jälkeen, kuten ei Jätkänkään selitykset työturvallisuudesta. Nämä samat keskustelut käyty ennenkin, tälläkin palstalla Jätkän kanssa. Ihan kuullostaa edelleen samalta kuin em. ukkeli!! Viimeksi kun olen PölläsJussista maininnut, sain ikäviä häirikkösoittoja mutta antaa virkavallan hoitaa, jos ei kaunis puhe auta.

Sitä se on, kun kalikka kalahtaa, ei vanha mies kestä kolautuksia.

Asia on tärkeä ja aiheellinen, kerta Jätkän vanhan kaartin neuvot ovat tuollaisia, ilmeisen kaukaa 1900-luvulta. Metsäalan perustutkinnon suoritin 2000 luvun alussa 3 vuotinen, eikä vuoden jatkokoulutus v 2010 tuonut poikkeuksia varusteasiaan.

Kotimaisella merkillä oli ainakin aiemmin hyväpohjaiset nahkakengät -istutuksille ja kuivan maan raivauksille ihanteelliset. Harmitti kun ne menivät rikki.

Miisu-Miisu, moninaisista sinä huolehdit, mutta et ole puuttunut oleelliseen, eli siihen, kuinka monikin täällä rehvasteleva sahaa ehdottomasti raivurilla ilman sektorisuojaa. Minusta sellaisen sahailijan ei pitäisi puhua työturvallisuudesta yhtään sanaa.

Sille, että olen jossain määrin perehtynyt aiheeseen työturvallisuus, muistuttaisin, että olen toiminut työsuojeluvaltuutettuna monen monta vuotta organisaatiossa, jossa oli vakituisessa työsuhteessa lähes 200 metsuria ja kausityöntekijät lisäksi.

Kukaan – Siis EI KUKAAN loukannut itseään pottiputkella! Jokainen tapaturma, josta tuli enemmän kuin yksi poissaolopäivä tutkittiin.

Kuinka voi joku ajatella noin alhaisesti, että muka väheksyn turvavarusteen tehoa esim siinä pohkeeseen sahauksessa? Vaikka olisi minkälaiset metsurin turvajalkineet, niin säären takaosa on lähes täysin ilman suojaa, koska sinne sahaaminen on täysin väärää tekniikkaa.

Monet Metsuritkin käyttävät RS-hommissa suunnistusjalkineita, enkä pidä sitä mitenkään vääränä. Joillakin on pari numeroa liian suuret kumiturvasaappaat ja minä väitän, että ne lisäävät tapaturmariskiä, koska sellainen metsuri kompastelee paljon enemmän kuin oikeilla jalkineilla kulkeva. Videolla ”Kuningasmetsuri Pessisen” kävely näytti jo olevan sitä luokkaa, että saappaat (Ei turvasaappaat) -olivat neljä numeroa liian suuret  hänen jalkoihinsa.

Kypärä, kuulosujaimet , visiiri ja näkyvä vaatetus ovat pakollisia raivaustyössä. Olen itse pitänyt aina kypärää ja kuulosuojaimia. Visiiri on ollut ja ei ole ollut silmien edessä. Joskus se on jopa turvallisuusriski(häikäisy, jäätyminen mm.). Enimmäkseen olen sahannut ilman visiiriä, ja kaivellut roskia silmistä päivän päätteeksi.  Varhaisperkauksella tulisi kyllä toimeen ilman kypärääkin, mutta kun en pidä sen käyttöä ongelmana , pottu on pysynyt päässä sielläkin. Kengät on makuasia. Minä käytän turvakenkiä, vaikka ovatkin hieman raskaammat. Ovat tukevat nilkoille. Onhan se työturvallisuuskin mennyt metsissä vähän yliampuvaksi, kun eräässä yhtiössä ei saisi enää metsään mennä ilman suojalaseja.

Suojainpakko on työntekijän parhaaksi ja työnantajan kustannusriskihallintaan sekä oikeusturvaksi. Fiksu asia. Monesti tulee puutavaraa niskaan. Lisäksi, metsässä kulkiessa vain vapaa-ajalla voi huonotuuriselle käydä pahasti, kun tuulella tippuu oksankarahka päähän.

Suojalasit toimivat harvoin vaihtuvilla sillä ja hikisissä töissä. Näkyvyysongelmia syntyy.

Suomalaiselle kehittäjälle vinkki: ideoi verkkolasit. Verkko kuten visiirissä, muoto kuin turvalaseissa.