Olen seuraillut yhden aikaan -88 ajamani avohakkuukuvion taimikon kehitystä. Sen istuttivat ensimmäiset ”ulkomaanavut” ja istutustiheys meni kuusella aikalailla pieleen, runkoluku on silmämääräisesti arvioiden lähellä tuota 3000 rungon määrää hehtaarilla. Boonuksena myös ”erittäin eteläsuomalainen” raivaustiimi teki taimikohoidon samaan tiheyteen…tosin joutuivat korjauskierroksen tekemään, kun ensikierroksen jäljeltä jäi vielä tuhat taimea koivuakin sekaan.

Nyt taimikko on sellaista kymmenmetristä, tiheyden vuoksi on kuusten vihreä osa jo alkanut selvästi huveta. Kuitenkin riukuuntumisen vuoksi nyt harvennettaessa rungoista tulee 5-6 metriä solakkaa kuitupuuta, mistä syystä harvennusta ei vielä kannattaisi sen vuoksi tehdä. Mutta koska vihreä osa vain vähenee rungoissa, on (olisi) ensiharvennus tehtävä hyvinkin pian. Mikä tarkoittaa taas sitä, että latvuksen osuuden pienuus ei moneen vuoteen riitä hyödyntämään lisävalon apua, vihreä osa lisääntyy hyvin vähän suhteessa siihen, miten helposti sitä häviää.