No eikös jokainen ole huomannut, että pienimmillä 80n teille jotku ajaa kuuttakymppiä ja jotkut aina satasta. Jännittäjien ja kaaharaiden erot korostuu näillä teillä vai mitä? Teinit vielä tykittää ohi vielä satasen menijöistäkin. Miusta ainakin on ihan selvä keskihajonta on suurempaa. Liikenteen ehkä mittauspisteitä huomaa ainakin tuulimittarista ja kelikameroista. kait niissä nopeutta mitataan kanssa.

Luojan kiitos meitä on muitakin täysjärettömiä jotka ovat mäntytaimikoita perustaneet kuin minä ja vielä aika hyvällä menestyksellä. Koivikoita en ole perustanut kun ei ole koivikoille sopivia maapohjia mutta töissä olen havainnut että on niitäkin järettömiä löytynyt.

#”Kaikki tällainen spekulointi ja kikkailu hirvilupien kanssa, kun laskennat ovat epätarkkoja….”#

No , tässä Mehänpoika voisi ojentaa auttavan kätensä ja ryhtyä arvioimaan / laskemaan hirviä yhteistyössä metsästäjien kanssa ..

Missään muualla maailmassa ei edes yritetä laskea hirviä . Ruotsissakin pelataan arvioinneissa enemmän tai vähemmän mutu-tuntumalla . Nykyinen tulos on niin hyvä , kun vapaaehtoisvoimin on mahdollista saavuttaa . Jos tulos ei miellytä , odotan mielenkiinnolla parempia ratkaisuja .

PS. Jos tulevana viikonloppuna metsäsässä on yhtä hiljaista kun kuluneena , on vakavasti harkittava jahdin keskeyttämistä alkuunsa .
Pyyntilupia jää käyttämättä eikä pankkiluvista voi edes haaveilla .

Hemputtaja: ”Vuosia olen kuitenkin miettinyt, että kumpi on parempi. Satanen (sallittuna) vai 80 km/h. Olettaen, että hirviä juoksentelee satunnaisesti tien yli. 80 vauhdissa ehtii tielle useampi, jne.”

Joskus vuosia sitten minua alkoi kiinnostaa tuo, kun näin järjettömältä tuntuvia väitteitä. Tunnetuin väitteen esittäjistä lienee Tapani Kansa. Väitteen mukaan ajonopeuden kasvu vähentää riskiä, koska liikenteessä käytetty aika vähenee. Koska en pidä itseäni muita viisaampana ja siksi on mahdollista, että noiden väiitteiden esittäjät ovat oikeassa ja minä väärässä, päätin laskea asian. Tulos oli sikäli yllättävä, että luulin hirven kohtaamisten määrän kasvavan nopeuden noustessa. Teoriassa hirviä on auton edessä tasan yhtä paljon niin 100 kuin 80 km/h nopeudellakin, kun muuttujana on ajonopeus ja hirvien määrä vakio. Käytännössä kovemmassa nopeudessa osumista syntyy pahempaa jälkeä kuin alemmassa nopeudessa ja kohtaamistilanteessa osuman estäminen on vaikeampaa, koska jarrutusmatka kasvaa nopeuden muutosta nopeammin, samoin väistön kaarresäde. Lisäksi kuljettajan näkökenttä kapenee ajonopeuden noustessa ja ajamisen vaikeusaste muutenkin kasvaa. Siksi ajonopeuden alentaminen vähentää riskiä.

Hirveen osumisen nopeusvaikutteisuudesta antaa ehkä hyvän esimerkin kun lueskelin paikallisesta hirvikolarista. Mopoauto meinasi törmätä hirveen mutta jarrutus lähes pelasti. Hirvi oli kuitenkin jo käytännössä kiinni mopoauton keulassa ja hirvi paetessaan potkaisi mopoauton puskurin rikki. Että ei se aivan siitä nopeudesta pelkästään riipu törmäys ja sen tuhotkaan. Jos joku ajelee vahvalla isolla autolla satasella hirveä päin saattaa olla että tulos on silti lähinnä samankaltaisia vain ajoneuvovaurioita. Jos mopoauto olisi törmännyt siinä noin viidenkympin nopeudessa ilman jarrutusta hirveen olisi jälki ollut varmasti murheellista kuten moottoripyöräilijänkin törmäyksessä yleensä. Itse ajoin avolava-autolla päin hirveä noin seitsemänkympin nopeudella ja silti selvittiin korjaamoreissulla. Paljon riippuu osumakulmasta ja ajoneuvonkin järeydestä. Vähäinen hirvieläinmäärä on ainut ja paras tae ettei tule juuri kumpiakaan. Ajoneuvojen korjailukin maksaa ja vakuutusyhtiöiden maksut sen kun kovenee. Henkilövahingot ovat sitten jo niin kallis ja murheellinen trageria ettei sellaisiin ole millään yhteiskunnalla varaa näin turhan uhan kuin hirvieläimien tähden.