Täällä on taaskin unohtnut se asia , että päätökset hirvikannan koosta tehdään alueellisesti ja paikallistasolla . Riistakeskus antaa metsästäjille hirvikannan seurantaaineiston ja sidosryhmien kuulemisen perusteella eri vaihtoehtoja toimia . Periaatteessa on mahdollista ampua vaikka joka ikinen elukka , jos riittävä kannatus asialle löytyy . Tämä siis paikallisesti . Nämä ovat kuitenkin pelkkää teoriaa , jos alueelta ei löydy riittävää joukkoa toteuttamaan tätä esitystä .

Tämän aiheen keskusteluissa on vähä samoja piirteitä , kun vuosia sitten seuramme alueella sattuneessa parissa tapauksessa .
Eräänä vuonna raivostunut keski-iän loppupuolen kriiseissä painiskeleva rouvashenkilö tuli vaatimaan non 100 metriä tiestä olevan
JÄNISTEN ruokintaan tarkoitetun katoksen siirtämistä ”hevon kuuseen”. Tämä rakennelma sattui olemaan hirvien ikiaikaisesti käyttämän polun tuntumassa . Rouva kuvitteli , että katoksessa oli hirvien evästä . Ei auttanut , kun siirtää katos . Naisihminen oli säikähtänyt katoksen lähellä tien yli pyrkivää hirveä . Tällä tiellä liikkui 1-2 autoa päivässä ja nopeusrajoituskin oli 40km/h .

Vähän tämän jälkeen samainen rouva soitti kiivaan puhelun riistakeskukseen ”häirikkömetsosta” , joka oli pakottanut naisen jättämään marjaämpärit metsään . Siihen aikaan metso oli alueellamme rauhoitettu . Rauhoitus purettiin rouvan painostuksen seurauksena ja komean ukkometson maallinen taivallus päättyi haulikon laukaukseen .

Saman sorttista ylireagointia tuntuu olevan ilmassa täälläkin . Kohteena vain on hirvi . Ilmeisesti ylireagoijat eivät kuitenkaan ole keski-iän ylittäneitä rouvashenkilöitä , vai ovatko sittenkin ? : )

Olen koko aikuisikäni hoitanut asiat neuvottelemalla olemassa olevien säädösten mukaisesti.
Tämän toimintatavan olen kokenut myös olevan kaikkein tehokkain.
Hirvikannan suuruuden suhteen ei ole olemassa järjestelmää, jossa maanomistajien mielipiteet selvitettäisiin.
Ainoaksi kanavaksi jää siten tiedotusvälineet ja keskustelupalstat.
Olen aivan varma, että metsänomistusrakenteen koko ajan muuttuessa näin ei voida enää jatkaa.

Voi olla helpommin sanottu kuin tehty sinne riistanhoitoyhdistyksen hallitukseen meno, kun olosuhteista johtuen metsänhoito ja muu työnteko veivät lapsuudesta asti lähes kaikki ajat, eikä metsästys missään muodossa tullut harrastukseksi.
Tällä iällä alkaisi jo aikaakin järjestymään, mutta intoa ja terveyttä ei enää taida olla riittävästi.
Minua vain edelleen ihmetyttää se, että pienemmissäkin asioissa kysellään yleistä mielipidettä, mutta näinkin merkittävässä asiassa sitä ei ainakaan minulta ole koskaan kysytty.
En edes tiedä, miten riistanhoitoyhdistysten jäsenvalinta tehdään.

METSURI MOTOKUSKI

Googlasin Riistanhoitoyhdistyksen. Tälläistä löytyi.

”Riistanhoitoyhdistyksen jäseniä ovat kaikki kuluvana metsästysvuonna riistanhoitomaksun maksaneet henkilöt. Jäsenyys merkitään metsästäjälle toimitettavaan metsästyskorttiin.

Riistanhoitoyhdistyksen jäsenyys määräytyy käytännössä jo silloin, kun uusi metsästäjä suorittaa metsästäjätutkintoa. Metsästäjätutkinnon vastaanottaja kysyy uudelta metsästäjältä, mihin riistanhoitoyhdistykseen hän haluaa liittyä, ja tieto ilmoitetaan metsästäjärekisteriin.”

Eli puhtaasti metsästäjien järjestö!

Tälläinen porukka sitten asettaa niitä ”yhteisesti hyväksyttyjä, kaikki sidosryhmät huomioonottavia kantatavoitteita”.

Niin että siitä vaan Puun Takunen pyrkimään hallitukseen, tuskin kelpaat edes yhdistyksen jäseneksi.

Terveisin: Korpituvan Taneli