On se merkillistä miten hirvimiehet yrittävät väheksyä hirvikolareita ja syyllistää niistä auton kuljettajia.
Onhan se tietysti selvää että esim ajonopeudet vaikuttavat hirvikolareihin, sekä määrään että vammautumisasteeseen.
Totuus on kuitenkin se että kolarin toisen osapuolen hirven poistaminen liikenteestä, poistaa kyllä hirvikolaritkin.

Ei liene tutkittua tietoa siitä miten hirvikannan pudotus tilanteeseen vaikuttaa, mutta minulla on ainakin tuntuma että hirvikannan puolitus pudottaa kolareitten määrän neljäsosaan. Syynä on se että kun virviä on paljon ne eivät oikein löydä riittävästi syötävää ja vaeltavat paljon. Taas kun hirviä on vähän niin ainakaan ruuan perässä ei tarvitse vaeltaa.

Jos valtakunnassa päästäisiin joskus sellaiseen hirvikantaan että se ei millään alueella ylitä 1/1000ha rajaa, niin hirvikolarit ilmeisesti lähes loppuisivat. Eihän siihen päästä kun ei yritetäkkään. Puhutaan vain isoon ääneen yhteisesti sovituista tavoitekannoista. Milloin se on 3 ja milloin 4 hirveä per 1000ha. Ja kuka niistä on yhteisesti sopinut? Metsästäjät keskuudessaan, siinä on se yhteisesti sopiminen.

Totuus on se että hirvikolareitten uhrien määrä on on mets’ästäjien ja riistahallinnon tietoinen valinta. Siis hirvikolari ei ole onnettomuus, vaan seurausta lupapäätöksistä. Lupapäätöksiä on kolmenlaisia. Ensin metsästäjät päättävät kuinka paljon lupia haetaan. Riistahallinto päättää paljonko se myöntää. Taas metsästäjät päättävät paljonko he jättävät ampumatta. Nämä kolmen tason päätökset yhdessä määrittävät hirvikolareitten määrän. Mielenkiintoista valtaa, kun millään muulla viranomaisella tai tuomioistuimella ei ole valtaa päättää ihmishenkien menetyksistä.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Ei Taneli tässä olla mitään väheksytty. Mutta se on jo tiedostettu että hirvikolareita ei voida koskaan välttää. Hirvikannalle on asetettu tietyt tavoite tiheydet jossa niin puuntuottajien kuin muidenkin intressit ovat yhteensovitettu. Tämä ei tarkoita sitä että kaikki olisivat päässeet tavoitteeseen vaan sovittu kanta on sellainen että onnettomuudet, vahingot ja terve hirvikanta voidaan taata kyseisellä tiheydellä.

Sen vuoksi meillä on kannanseuranta että vähintään seurvaavana vuonna voidaan päästä kantaa hoitamaan siten että tihentymät tai kannanromahtaminen voidaan hoitaa. Hirviä on tutkittu paljon ja sen kannan hoidosta tiedetään jo aika paljon.

Muista nyt Taneli että jokaisesta rattijuopumuksesta aiheuteuneesta kolarista teet valituksen Alkoon ja Terveysministeriöön sillä niidenhän vikahan se on. Eikä raittijuopon. Noin ainakin ymmärsin vastauksesi ensimmäisestä kappaleesta hieman yleistäen. 🙂

Nyt puhutaan HIRVIkolareista Metsuri motokuski!
Ne voidaan kokonaan välttää poistamalla toinen osapuoli, eli hirvet tieltä.

Nämä Glan mainitsemat hirvikolariluvut tulevat vielä synkemmiksi kun otetaan huomioon että vilkkaasti liikennöityjen teiden varsiin on samaan aikaan pystytetty satoja kilometrejä hirviaitaa, yhteiskunnan varoin. On siis estetty valtava määrä hirvikolareita näillä teillä ja samaan aikaan kokonaismäärä senkun kasvaa. Liikenteen puolella kun on estetty kohtaamistilanteita niin toisella, hirvien, puolella on kanta ilmeisesti rajusti kasvanut, koska kolarit vain lisääntyvät.

Minä en ainakaan ole vielä kuullut sellaisesta metsänomistajien organisaatiosta, joka olisi ollut hyväksymässä näitä kantatavoitteita.
Minun tavoitekantani on alle 1/1000ha tihentymäpaikoissa ja minun metsässäni mieluummin pyöreä nolla, vaikka onkin hirville mieluisaa aluetta.
Onko mahdollisesti joku liikenneorganisaatio sitten hyväksynyt jonkun kuolleitten ja vammautuvien määrän hirvikolareille?

Hirvikolareitten määrä on täysin päätöksentekokysymys pitkällä tähtäimellä. Vuoden kahden sisällä kantaa ei saada tarpeeksi alas, niin rajuja päätöksiä tuskin kukaan tekee. Esim kolmen vuoden kuluttua hirvikolarimäärä voisi olla jo 5% maksimistaan, jos sitä vain halutaan, mutta kun ei haluta!

Terveisin: Korpituvan Taneli

Hirven ampumishaluisia ihmisiä tullee aina olemaan. Nykyiset metsästäjät ovat vain oppineet saamaan lihaa niin helposti. En minä ainakaan sure niiden kaatopalojen perään, jos kanta tosiaankin on tarpeeksi pieni.
Muistan pikkupoikana kun kunnassa oli 4 kaatolupaa. Yksi niistä hirvistä kaatui sitten johonkin sinne meidän takamaille, ei meidän maalle, vaan kauemmas. Isä sitä sitten hevosella haki ja sai kunnon korvauksen. Meidän pihassa odotti sitten kuorma-auto ja vei hirven 27 km päähän kirkolle. Siinä kyllä taisi tulla lihakilolle hintaa, mutta innoissaan oli kaataja.
Myöhemmin oli samassa kunnassa hulluimpina 70-luvun loppuvuosina 600 lupaa. Nykyisinkin satoja. Päästäispä joskus siihen että tuo lupamäärä koko kunnassa voitaisiin pudottaa alle kahdenkymmenen, nähtäis taas miten innoissaan kaataja todella on.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Hirvihommat ovat olleet pääosin paikallisen maaseutuväestön harteilla . Ainakin ydinryhmä kostuu paikallisista metsästäjistä .
Väki on kuitenkin muuttamassa kiihtyvällä vauhdilla asutuskeskuksiin , jonka seurauksena ”kantavat voimat ” vähenevät . Jotka vielä maaseudulle jäävät ,ovat niin ylityöllistettyjä , että harva ehtii enää hirvijahtiin . Väestön ikääntyminen harventaa myös omalta osaltaan asekuntoista jahtiporukkaa . Voisi olettaa , että hirviongelma ei tätä taustaa vasten tulevaisuudessa ainakaan vähene . Siitä on kuitenkin turha syyttää riistahallintoa ja metsästäjiä . Metsästäjiä ei ole enää riittävästi jahtihommiin ja näissä tilanteissa riistahallintokin on voimaton . Sotaa ei voi käydä ilman sotaväkeä .
Väitän , että hirvikannan kasvaminen joillakin alueilla on merkki siitä , että yllä kertomani on jo alkanut toteutua . Neuvoisinkin totuttelemaan ajatukseen nykyisestään kasvavasta hirvikannasta…ettei tulisi yllätyksenä .

Hirvikolareiden lisääntymiseen voi toki olla muitakin syitä , kun eläinmäärän kasvu .
Hirvikanta on voimakkaan metsästyksen tuloksena nuorentunut . Nuoret yksilöt liikkuvat enemmän , kun vanhemmat reviirinsä vakiinnuttanet eläimet . Suurpetojen määrän lisääntyminen jo lähes1800 -luvun lopun tasolle liikuttaa myös hirviä . Pedoilla on 365 jahtipäivää vuodessa , mutta läheskään kaikki tilanteet eivät johda kaatoon . Saaliin kohtaaminen ikävästi auton kanssa voi olla jopa todennäköisempää . Metsien aktiivisempi käyttö harvenuksineen ja raivauksineen liikuttaa myös hirviä enemmän , kun esim. 20 vuotta sitten .