Keskustelut Harrastukset Riistakeskus hirvenpyyntiluvillaan leikkii liikenteessä ihmisten turvallisuudella

Esillä 10 vastausta, 331 - 340 (kaikkiaan 495)
  • Riistakeskus hirvenpyyntiluvillaan leikkii liikenteessä ihmisten turvallisuudella

    Metsälehti 14.8.2014 uutisoi, että ”hirvilupia hieman viimevuotista enemmän”. Nyt hirvilupia myönnettiin 33 500 kpl, kun vuosi sitten lupia saatiin 32 900.

    Ihmettelen edelleen, voiko pyyntilupiin sidottua hirvenmetsästyskäytäntöä jatkaa loputtomiin, vaikka tilastollisesti on todistettu, että metsästysseurat aina vuosittain anomillaan hirviluvillaan käytännössä määräävät vuotuisten maanteiden hirvikolareiden ja niissä loukkaantuneiden määrän. Ensin pyyntiluvat määräävät talvelle jäävän hirvikannan tason, mistä taas johtuu hirvikolareiden määrä.

    Järjestelmä tuntuu yleisen oikeustajun vastaiselta. Jos hirvenmetsästys vapautettaisiin pyyntiluvista, ei täällaista korrelaatiota pääsisi syntymään. Samalla hirvikanta ehkä voitaisiin saada alhaisemmalle ja siten enemmän yleisesti hyväksyttävämmälle tasolle

    Vuoden 2012 hirvieläinkolaritilaston mukaan maanteillämme sattui 5113 hirvieläikolaria, joissa loukkaantui yhteensä 143 ihmistä. Hirvistä jäi kitumaan varmaan tuhansia. Ko. kolareiden laskennalliset kustannukset yhteiskunnalle olivat tilaston mukaan 58 milj. euroa. Siihen eivät sisälly ruttautuneiden autojen kustannukset, koska autoilijat itse joutuvat maksamaan ne vakuutusmaksuissaan.

    Onko vuotuinen yli 5000 hirvieläikolarin taso metsästysasioista vastaavien mielestä hyväksyttävää, kun otetaan huomioon hirvistä koituvat haitat myös metsien uudistamiselle? Onko tällainen leikkiminen ihmisten turvallisuudella ja omaisuudella Suomessa oikein tai oikeudellisesti edes mahdollista? .

  • suorittava porras

    Kolmessakin taitaa olla pyytämistä täällä päin …

    60 litraa poimittua mustikkaa pakkasessa , viimeiset tältä päivältä , eikä ainuttakaan hirvikärpäshavaintoa .
    Toissavuoden puolukkasavotta ,100 litraa, onnistui myös ilman hirvikärpäshavaintoja .
    Sen olen huomannut , että runsas peitteisyys saa hirvikärpäset viihtymään . Onneksi parhaat marjapaikat ovat harvennetuissa metsissä , joissa peitteisyys on niukka .

    …taitaa tuo haapa houkutella hirvikärpäsetkin riesaksi : )

    Korpituvan Taneli

    On kyllä Suorittava turha nälviä että haapa houkuttelisi hirvikärpäsiä. Hirviä haapa varmaan houkuttelee.

    Suorittavalle tiedoksi, ellet satu tietämään, että hirvikärpänen liikkuu syntysijoiltaan korkeintaan sataviisikymmentä metriä. Se ei kyllä siirry aidattuun haavikkoon kuin sen runsaat sata metriä. Todennäköisesti Jeessilläkin on niissä suurimmissa aitauksissaan keskellä melkoisen kärpäsvapaa alue.

    Lyijyä hirville on varmin hirvikärpäskarkote.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Metät kunnossa!

    Parhaat puolukkamaastot omilla mailla ovat monilta osin 50 – 60 vuotiasta puhdasta hoidettua mäntymetsää. Peitteisyyttä ei ole ollenkaan. Puolukoita on kuitenkin käytännössä mahdoton käydä poimimassa. Viimeiset 10 vuotta ovat jääneet maastoon. Ei ole kukaan muukaan poiminut. Siinä kohdin kun silmäripset, niska, korvat yms. on täynnä tätä riesaa on parempi todeta, että torilta saa kuitenkin vähemmällä vaivalla.
    Suorittavan väitteellä peitteisyyden vaikutuksesta tässä kohdin ei ole mitään merkitystä.
    Toivottavasti 15- 20 vuoden kuluttua tilanne on toinen. Silloin näillä alueilla on tarve mäntytaimikon kasvatukseen.

    Puun takaa

    Jos ei ole tähän ikään vielä mitään muuta oppinut, niin ainakin sen, että: Juomapaikka – koivun / männyntaimikko sekä lähellä oleva vanha metsä ovat murhaava yhdistelmä ko taimikolle.
    Useampi aari maata oli nytkin mustalla mullalla juomapaikan lähellä, mutta onneksi vieressä oli kuusentaimikko.

    Gla

    Hirvikärpästen aiheuttamasta riesasta voidaan olla montaa mieltä, eikä hirvimiesten näkemys yllättänyt. Entä mitä Metsuri motokuski ja suorittava porras ovat mieltä hirvikolarien määrän kehityksestä ja pitäisikö asialle tehdä jotain? Jos pitäisi, mitä?

    Metsuri motokuski

    Minusta hirvikolareiden määrää suhteessa muuhun onnettomuusmääriin on aika hyvä nykyään. Hirvikolareiden ennalta ehkäisyyn voidaan tehdä paljon muutakin kuin mitä on tehty.

    Ensimmäinen lienee meidän autoilijoiden asenne hirvivaroitusmerkkejä kohtaan tai ajonopeuden alentaminen hirvivaara-alueilla. Toisaalta olemme kaupunkilaistuneen niin että yleinen huomio liikenteessä tapahtuviin asioihin on huonontunut. Itse olen yllättynyt mm siitä kuinka peltoaukealla valoisaan aikaan voidaan ajaa hirvikolari.

    Itse olen huomioinut että peurakolareiden määrät ovat lisääntyneet huomattavasti että ilmeisesti näidenkin kolareiden vähentämiseen tulisi jatkossa puuttua.

    Tuohon hirvikärpäsongelmaan lienee edelleen paras lääke poistaa hirviä alueelta. Talvehtimisalueilla ongelma lienee suurin kun vähäisetkin hirvet kokoontuvat pienelle alueella. Meidän metsätysmaat ovat kesälaidunalueitta ja hirvikanta on sopivan alhaalla niin kärpäsongelmaa ei ole. Mutta ei tarvii mennä kuin 30 km itään niin alkaa olla kärpäsia kun hirvet kokoontuvat tälle alueelle talveksi.

    suorittava porras

    Pitkälti samat ajatukset , ku kollegalla . Omalla kohdalla ei oikein voi sanoa , että pitäisi tehdä jotain . Kuten viime vuosien arviot alueemme hirvimääristä kertovat , olemme jo tällä hetkellä reilusti tavoitekantojen alapuolella . Tähän perustuu lupamäärien roima pudotus tulevalle kaudelle .
    Lupamääriä on yleisesti kuitenkin lisätty , ja sen pitäisi tuoda apuja hirvikolarien väheemisen muodossa . Valkohäntäpeuran kanssa voi olla ongelmia . Olen saanut jostakin sellaisen käsityksen , että niiden metsästäminen ei oikein enää kiinnosta . Se on huono merkki tulevaisuutta ajatellen . Meillä valkohäntäpeurat tapettiin lähes yhdettömiin vuosia sitten ilvesten suosiollisella avustuksella .

    En malta olla kertaamatta , että asennemuutoksella liikenteessä hirvikolarien määräkin vähenee . Kun myös muistaa , että yhden hirven perässä voi tulla toinen ja toimii välittömästi sen edellyttämällä tavalla , voi välttää onnettomuuden . Tästä on omankin perheen kohdalla kaksi hyvin päättynyttä näyttöä vuoden sisällä . Varoitin poikaani edellä mainitusta mahdollisuudesta ja hän onnistui välttämään kolarin, kun toimi ohjeideni mukaan . Muutama kuukausi
    myöhemmin jouduin itse vastaavaan tilateeseen . Silmieni etsiessä kiiluvaa silmää tien lähistöltä hirven ylitettyä tien huokasi poikani , että tuleeko toista ?…..tuli !!! , mutta onneksi olin varautunut tilanteeseen ja molemmat jatkoimme ehyenä matkaa .

    jees h-valta

    Kovasti niitä hirviä piisaa lähes jokaisen palstalaisen kolariuhkaajaksikin. Tuntuu välistä että aika naurettavaa kertoilla että vältin ja jopa joku muukin vältti varovaisuudella. Liikenteessä varovaisuus on hyve mutta kun ajetaan muutaman tunnin matkoja ei voi ajatella että alkaa varjoja pelkäämään. Pakko siellä tienpäällä on eteenpäinkin päästä ja jos se rupeaa olemaan yhtä elukoiden kanssa tahimista on silloin elukoita liikaa. Ja silloin se jonka vastuulla on kannan säätely kuuluu sitä määrää vähentää roimasti. Yleinen nopeusrajoitus on melko paljolti sata km/h ja siinä ei hirvi tielle tullessaan anna paljon aikaa väistellä. Eikä siinä nopeudessa aivan kovia ohjausliikkeitä väistelyyn ole edes mahdollistakaan. Tiellä pysyminenkin on turvallista vaikka sitten törmäisikin elukkaan. Itselläni paikallistiellä hirvikolarissa ensimmäinen murhe oli saada auto törmäyksen jälkeen takaisin omalle puolelle. Jonka massan aiheuttama heilahdus vain tuppaa tekemään. Eli autokin lähtee hallinnasta ja rekka seuraavana tekee varmasti selvää jälkeä jos sen otuksen jälkeen vielä henki tallessa olisikin.

    Gla

    Minun mielestäni hirvikolareiden määriä ei pidä verrata muihin onnettomuusmääriin, koska niillä ei ole minkäänlaista riippuvuussuhdetta keskenään. Kaikkia onnettomuustyyppejä pitää voida vähentää. Olisi naurettavaa todeta, että kun muutkaan onnettomuudet eivät ole vähentyneet, ei hirvikolareiden määrääkään ole tarvetta vähentää. Lisäksi ajatus sisältää matemaattisen umpikujan. Hirvikolareiden määrää ei tule vähentää vasta kun muita onnettomuuksia on saatu vähennettyä. Mikä olisi se onnettomuustyyppi, jonka perusteella annettaisiin suunta yleiselle kehitykselle? Toisaalta jos muut onnettomuustyypit lisääntyisivät, antaisi se perusteen hyväksyä hirvikolareiden määrän kasvu. Täysin kestämätön ajatus.

    Ajokortillisia henkilöitä lienee Suomessa n. 2 miljoonaa. Osaatteko esittää, miten tämän joukon asenteet saataisiin muuttumaan niin, että menetelmä olisi kilpailukykyinen hirvikannan vähentämiselle? Onko kuljettajien asennemuokkauksen onnistumisesta näyttöä jossain muussa yhteydessä, jonka takia pidätte sitä tässä yhteydessä hyvänä ratkaisuna? Kysehän ei toki ole siitä, että keskustelun ohjaaminen kuljettajan asenteisiin hirvikannan vähentämisen sijaan olisi keino väistää riistahallinnolle kuuluvaa vastuuta. Ihan kuten liikenteessäkin ne muut ovat niitä, jotka tekevät virheitä ja joiden tarvitsee muuttaa toimintaansa.

    Metsuri motokuski

    Miksei hirvikolareita ei voi verrata muiden onnettomuuksien määrän ? Minusta on aivan oikein että hirvkolareiden prosenttiosuutta verrataan muihin onnettomuuksiin. Sehän antaa juuri sen suunnan ja kuvan mihinkä hirvikanta on menossa. Jos hirvikanta kasvaa liikaa niin onnettomuudet lisääntyvät.

    Itse olen huomannut että mm rattijuopumusonnettomuuksia verrataan kokonaisonnettomuuksien määrään ja eikä sen oikeellisuutta kukaan ole kiistänyt.

    Minusta asioiden tuonti keskusteluun on vähentänyt onnettomuksia. Väitän että jalankulkijoiden onnetmuusmäärät ovat vähentyneet heijastimen käytön ja siitä tapahtuneen hyvä tiedottamisen ansiosta.

    Toinen lienee hyvän tiedottamisen ansiota hirvijahtikauden alussa Trafin tiedottaminen hirvien lisääntyneestä liikkumisesta varsinkin hämärässä. Uskon että tämäkin tiedottaminen on vähentänyt hirvikolareita, vaikka läheltäpiti- tilanteista ei mitään tilastoja olekkaan.

Esillä 10 vastausta, 331 - 340 (kaikkiaan 495)