Kun olen kulkenut kyseisellä tilallani tällä lumiajalla en ole nähnyt yhtäkään hirvenjälkeä. Kait se on aika sopiva taso. Tämän vahvisti myös kyseinen metsästäjä ettei ole nähnyt jälkiä. Emme sen tarkemmin siitä määrästä keskustelleet. Minulle riittää kun he tietävät ja hakevat sen mukaan kaatoluvat. Näin hän vakuutti. Eikä ole syytä epäillä.

MJO, tuskin on kyse kulkuhirvistä vaan nimenomaan vakituisen raskaasta hirvikeskittymästä joka on purettu vain metsästystapaa olennaisesti muuttamalla. Näihin alueihin ei aivan lähellä ole omia muita maitani joten en pidä ollenkaan tilannetta omituisena. Mielestäni tämä metsästäjä kertoi aivan kuten asiat käytännössä havaittu. Eli jatkuva laidunnuspaine loppuu alueelta joka välillä totaalityhjennetään karjasta. Ei yksittäiset kulkuhirvet ole edes paha ongelma. Ne kyllä sietää.
Eikä ole kyse millään muotoa mistään kaverista vaan nyt vasta esim. otin hänen puh.nronsa omalle kännykälle. Jotta info saadaan minultakin paremmin heille. Olen nimittäin myös mielelläni aktiivi kuten yhtenä jahtipäivänäkin opastin heidät suoraan tuoreelle jäljelle. Muutama vuosi jo aikaa. Mutta silloin ne kaksi hirveä olivat liukasliikkeisempiä eivätkä jääneetkään odottamaan ketjutusta vaan painoivat eri paikkakunnalle. Lähtivät makuulta minun taimikostani.
Ei ole hirvikanta enää täällä Satakunnassa olennaisesti vähentynyt vaan vakiintunut Riistakeskuksenkin mielestä sopivalle tasolle. Joka on aika suuri vielä.

Kaikki on elettyä elämää ja määräaikainen 5v.vuokrasopimus molempia osapuolia tyydyttävässä kunnossa. Joka kohta mentiin läpi ja omiakin vaateita kirjattiin runsaasti.

Tuo alue on aika erämaatyyppinen pieni matala järvirutakko joka on melkein umpeen kasvanut ja hyvin puskittunutkin. Sattuu vain pirun sopivasti niiden luontaiseen kulkureittiin joka jatkuu siitä omalle tilukselle ja siitä nk. koirakorpeen. (oma tilukseni rajoittuu tuohon rutakkoon) Edestakainen hirviliikenne on ollut todella runsasta ja havainnot talviaikaan aivan itsestä kiinni kuinka paljon halusi niitä. ”Paras” kerta kun ajoin sinne aivan yleistä isoa maantietä (joka menee myös tilukseni läpi) hirvi makasi raiskaamansa männyn taimen juurella aivan avopaikassa. Noin kolmenkymmenen metrin päässä tiestä. Laitoin auton parkkiin ja juoksin suoraan kohti hirveä. Metelillä tietty.
Kyllä se vähän hölmistyneenä ensin katsoi mutta vilpas oli kyllä lähtö.
Saipa oman kiukun hiukan rauhoitettua. Kuten metsästäjäkin totesi kyllä siitä harmillisen hyvin kasvuun lähtenyt männikkö tuhoutui hirvien ansiosta. Nyt siellä on enemmän hieskoivua kuin hyvää mäntyä. Kunhan senkin puolen kerkeän käydä läpi poistuu jokunen mänty vielä lisää koska turha niitä vammaisia siellä on kasvatella. Tukkikelpoisia jäi aniharvaan.

Tämä kertomani on muutama vuosi takaperin ollutta ja tuo laidunnus loppui muutama vuosi sitten kun seura kyseiseltä alueelta siirtyi uudelleen miesajoon koirien sijasta. Hehän saivat silloin siltä alueelta kuulemma luvat täyteen muutamalla miesajolla ja kertasaaliskin oli aina enemmän kuin yksi hirvi. Välistä piti kuulemma lahtivajalla kiirettä kun lisää ruhoja rahdattiin työstöön. Hän oli ja on vieläkin sen seuran lihankäsittelijänä myös.
Näin paljon metsässä liikkuvana voin sanoa että tilanne on jahtisyksyn jälkeen rauhoittunut kaikilla tarkkailusuunnillani. Yksittäisiä kulkijoita ja välillä pari nuorta mutta yleistilane vaikuttaa kyllä lumiajalta hyvältä nyt. Toki ne vähät jälkihavainnot viittaavat pitkien matkojen siirtyilijöihin. Eivät asetu aloilleen kun lumitilannekkaan ei ole kovin vaikea.