lisää faktaa…

Alueelliset riistaneuvostot

”Maa- ja metsätalousministeriö vahvisti Suomen hirvikannan hoitosuunnitelman. Jatkossa alueelliset riistaneuvostot päättävät hirvikannan hoidon tarkemmista tavoitteista yhteistyössä sidosryhmien kanssa. Näin alueelliset erityispiirteet tulevat huomioitua aiempaa paremmin ja eri tahojen vaikutusmahdollisuudet paranevat. Hirvikannan säätelyllä halutaan ennaltaehkäistä hirvien metsä-, maa- ja porotaloudelle aiheuttamia vahinkoja sekä liikenneonnettomuuksia.

Sopiva hirvikannan taso ei ole sama ympäri Suomen, koska olosuhteet vaihtelevat paljon eri puolilla maata. Tämän lisäksi eri tahoilla on keskenään ristiriitaisia tavoitteita hirvikannan suhteen. Suunnittelussa huomioidaan myös suurpetojen vaikutukset hirvikantaan. Hirvikanta on osassa maata liian naarasvoittoinen, joten kannan eroja pyritään tasaamaan. Tavoitteisiin pyritään ohjaamalla metsästystä.

Ajantasainen ja luotettava tieto hirvien lukumäärästä on ehdoton edellytys, jotta kannansäätely onnistuu mahdollisimman hyvin. Tulevaisuudessa hirvisaalis- ja havaintotiedot kerätään viikoittain sähköiseen tietojärjestelmään, josta ne ovat kaikkien saatavilla.

Hirvivahingot ovat vähentyneet viime vuosina. Viime vuonna niitä oli jälleen vähemmän kuin sitä edellisenä. Vuonna 2013 maksettiin noin 870 000 euroa korvausta hirvien aiheuttamista metsätalousvahingoista. Viljelysvahinkoja korvattiin noin 176 000 eurolla. Korvaukset maksetaan hirvenmetsästäjiltä pyyntilupamaksuina kerätyistä varoista, joita käytetään myös vahinkojen ennaltaehkäisyyn, hirvitutkimukseen sekä kannan seurantaan.”

Hoitosuunnitelman valmisteli Suomen riistakeskus, ja työtä ohjasi maa- ja metsätalousministeriön asettama ohjausryhmä. Valmisteluun osallistui laaja joukko kansalaisia ja eri sidosryhmiä, sekä asiantuntijoita esimerkiksi riistantutkimuksen, metsäntutkimuksen, liikenteen ja metsätalouden alalta.

Niin, juuri riistaneuvostoon pitäisi päästä päättämään alueellisista tavoitteista. Kirjelmöinti sinne ei riitä. Metsästäjien edustus neuvostossa on sen verran suuri, että sinne puolelle tarvittaisiin ”maata omistavia” henkilöitä.

Osaako joku sanoa sitä, että moniko niistä metsästäjäjäsenistä on myös metsänomistajia?

”Jatkossa alueelliset riistaneuvostot päättävät hirvikannan hoidon tarkemmista tavoitteista yhteistyössä sidosryhmien kanssa. Näin alueelliset erityispiirteet tulevat huomioitua aiempaa paremmin ja eri tahojen vaikutusmahdollisuudet paranevat.”

Lain mukaan sidosryhmillä on oikeus tulla kuulluksi, mutta valtaa ei heillä edelleenkään ole. Vaikutusmahdollisuudet ehkä hoitosuunnitelman myötä paranee, mutta paljonko se vaikuttaa päätöksiin, siihen ei haluta ottaa kantaa.

”Hirvivahingot ovat vähentyneet viime vuosina. Viime vuonna niitä oli jälleen vähemmän kuin sitä edellisenä. Vuonna 2013 maksettiin noin 870 000 euroa korvausta hirvien aiheuttamista metsätalousvahingoista.”

Tuosta voi päätellä, että hirvivahingoilla tarkoitetaan vuosittain korvattavaa vahinkojen määrää. Sillä ei tarkoiteta määrää, joka Suomessa on hirvien vahingoittamaa, esim. hirvien vahingoittaman puuston määrä. Autot korjataan tai uusitaan ja viljelyt uusitaan vuosittain, joten ne vahingot eivät kumuloidu.

Tuolla edellä kirjoitettiin, että hirvionnettomuusriski johtaa ainakin osalla autoilijoista rauhallisempaan ajotapaan ja välttämään pimeässä ajamista. Ja tietysti yleisestikin tarkkaavaisuuden lisääntymiseen. Kaikki tekijöitä, joilla torjutaan myös ihmisten aiheuttamia onnettomuuksia. Alkaisivatko nämä lisääntyä, jos ei enää oltaisi huolissaan hirvistä? Siihen ei tietystikään kukaan pysty varmuudella vastaamaan.

Omakohtainen kokemus liikenteestä parin vuoden takaa. Ajelin n. 100 km:n vauhtia Lapissa pitkällä suoralla, kun vastaantuleva auto täysin varoittamatta kääntyi eteeni mennäkseen minun puolellani olevalle kioskille. Jotenkin onnistuin reagoimaan niin, että vaistomaisesti tein paniikkijarrutuksen ja vauhdin hidastuttua pystyin koukkaamaan kääntyvän auton perän takaa osin vastaantulijoiden kaistan kautta. Hyvin lähellä oli, ettei autoni olisi osunut kääntyvän auton kylkeen, jolloin olisi saattanut tulla jopa kolme vainajaa. Vuosikymmenten aikana kehittynyt tyyli olla valmiina reagoimaan koko ajan, kaiketi auttoi tällä kertaa välttämään onnettomuuden. (Ehkä myös hirvipassissa kehittynyt valppaus)

Valtimon onnettomuudessa ei kenenkään valppaus olisi kyllä tainnut auttaa. Siinähän, lehtitiedon mukaan, hirvi törmäsi auton kylkeen ja kaatui tielle. Toinen auto ajoi hirven päälle ja syöksyi sitten vastaantulijan päälle tuhoisin seurauksin.