Täällähän onkin kommentoitu minun edellisiä kirjoituksia vähän erikoisilla tavoilla; ajattelin, että minun kehumia hirviasioita olisi nostettu pöydälle ja niistä keskusteltu, mutta kommentit olivatkin suunnattu ihan muihin asioihin. Vielä niistä hirviasioista kuitenkin sen verran, että Suorittava näyttää edelleen olevan sen puolen aktiivikirjoittajien paras asiantuntija. Näyttää kuitenkin yllättävän usein siltä, että hirviä metsästämättömät kirjoittajat tuntuvat omasta mielestään osaavan ne hommat Suorittavaa paremmin. Tätähän voisi verrata siihen, että ne ”metsävetoomuksen” 1600 allekirjoittanutta taiteilijaa osaavatkin nämä metsähommat metsänomistajia ja metsäammattilaisia paremmin. Suorittavalla näytti muuten olevan myös oikea vastaus myös siihen, miksi ostajat vaativat avohakkuualueiden ennakkoraivausta.

Mutta sitten niihin muihin kommentteihin:

”Veikkaan tuolla edellä viitatun minuun. Korjaan sen verran että kutsumanimeni on Anneli, en ole vielä eläkkeellä (evp kuitenkin eli työhaluton) ja en ole ollut lehtori. Ei mulla muuta.”

Yleensä aina se koira älähtää, mihin kalikka kalahtaa, mutta nyt kävi kyllä niin, että älähtikin ”naapurin koira”. En ole varma, haluttiinko sitä virhettä oikein etsiä vai onko todellakin niin, ettei muiden viestejä oikein malteta lukea, jos eläkkeellä olevaa vanhoilla tiedoilla elvistelevää lehtoria ei tunnisteta (tästähän voisi julistaa vaikka arvauskilpailun kuten joidenkin autokaupoissa eli laitelkaa arvauksia tulemaan, minä sitten parin viikon päästä kerron oikean vastauksen). Ei minulla muuta.

”Paljon kirjoitit muita vähätellen, mutta edelleen vastaus alkuperäiseen kysymykseen uupuu. Kotikasvatuksessa tosiaan on eroa.”

Luin viestini vielä uudelleen ja sitä vähättelyä en kyllä tunnistanut. Onko Galan tapa tällä tavalla vastata, kun asiatiedoissa huomaa jäävänsä lähtötelineisiin? Vastaile Gala minunkin kysymyksiin, niin minä sitten taas vuorollani vastailen sinun kysymyksiin.

mettämiäs: ”Kiitos Gala nimityksestä kevytnimimerkiksi. Tämä mahtaa olla ensimmäinen kerta, kun aina oikeassa oleva ja ylivertaisen kokemusmaailman omaava saa tällaisen nimityksen.”

”On kyllä sanottava, että mettämiähellä näkyy tuo itseluottamus olevan hyvin kohdallaan!”

Vielä siitä kokemusmaailmasta, johon prof. Hiilamo viittasi eräässä toisessa yhteydessä. Täällä joku on kertonut tehneensä elämänsä aikana n. 50 000 m3 puukauppaa, mikä tietenkin on ihan kunnioitettava määrä. Tiedän, että tällä palstalla on keskustelijoita, jotka ovat tehneet reilusti yli kymmenkertaisen määrän puukauppoja … vuosittain. Eihän ne kuutiot kaikki ole omasta metsästä, mutta on siellä varmaankin omiakin puita mukana ja lasketaanhan täällä muiden metsissä sahatut tankillisetkin ”mukaan”. Olen huomannut, että niillä isompien määrien puukauppaajilla ei ole tarvetta tuoda niitä kuutioita esille ihan jokaisessa eikä ihan joka toisessakaan viestissä…

”Vastaile Gala minunkin kysymyksiin, niin minä sitten taas vuorollani vastailen sinun kysymyksiin.”

Taas?

Erityisesti Mehtäukon kanssa olen samaa mieltä – hyviä näkemyksiä muutenkin. Suomen riistakeskuksesta on vähitellen kehittynyt valtio valtiossa metsäasioissa. Sen ohje on aina sitä tyyppiä, että esim. hirvikannat pidetään ylisuurina, jotta ”metsästys ei menetä mielenkiintoaan”. Etelässä ylisuuria peurakantoja ei pienennetä, koska ”peura on niin hieno riistaeläin!” Riistakeskuksen aluetoimistotkin ovat henkilömääriltään paisuneet kuin pullataikinat. Henkilöstö ei joiltain osin ole palveluhenkistä. Alueelliset riistaneuvostot kuuntelevat sidosryhmiä, mutta viis veisaavat niiden näkemyksistä hirvi- ja peuratiheyksiä määritellessään.  Erikoista, että lain perusajatus kuulemisesta ja kuulemisen huomioimisesta ei valtakunnassa toteudu! Ja kuitenkin on kyse vapaa-ajan harrastuksen hallinnosta! Valtiovalta voisi ohjata metsähallinnon säästötoimiaan riistahallintoon. Riistakeskuksen neuvoilla hirvet saavat edelleen syödä maamme mänty- ja koivutaimikot ja metsän viljely vinoutuu kuusen suuntaan.

Metsänviljely kuusen suuntaan ei ole vinoutunut hirven takia.

Kiitos vaan rehellisistä kommenteistasi mettämiäs! Jokainen taaplaa niistä tarpeista, joita käytössään on. Toiselle tulee vähistäkin tarpeista ihan nätti taapeli, toiselle saattaa jäädä iso määrä hyviä lankkuja levälleenkin. Rentoutumistahan tämä kirjoittelu tänne on. Joku ottaa kaljaa, katsoo telkkaria ja mököttää maailman murheita. Se ei oikein ole meikäläisen juttu.