Joo, alkaa kyllä remmi luistaa vähemmästäkin ”filosofoinnista”.

Onhan noita patterilamppuja ollut maailman sivu. Varmaan yhtä kauan kun sähköä on jostain saanut. Yleensähän nuo ovat pieniä patterin mallisia akkuja joilla käyttöikä kovin lyhykäisen sorttinen.

Ei tarvita repullista akkuja, jos ottaa mukaan reppuakun.

Petep:”Siinä se on ilo irti akkutekniikasta kun liittää tuon repun sahaan ja lähtee sahan kanssa puunkaatohommiin.”

Tuossa juurikin on se ristiriita, joka lyö aivan ällikällä. Keveneekö se taakka sillä, että sahasta tehdään kevyt ja huono akkuinen, jota korjataan lisäakulla selässä tai muualla kantamalla – jopa kovemmilla lisäpainoilla kuin tekemällä kunnon saha, joka toimii kuin kunnon saha. Jonka voi laskea maahan pois painamasta siksi aikaa kun vaikka lapioi lunta  (metrin kerros) – puun juurelta?

Sinänsä ei siinä mitään varsinaista vastahankaa  akkusahalle olisi, jos se olisi yhtä hyvä, kuin on hyvä ketjusaha edes pikkusaha (Stihl MS 201) – tasoinen. Joskin akku maksaa parisataa / kpl, niin niiden kanssa pelaaminen sinänsä  olisi vain verrannollinen bensasahan tankkaamiseen

Kannattanee myös huomioida, että jotkut – tosin harvat yksilöt – haluavat myös teroittaa terää välillä, että akun ei tarvitse kestää paljokaan pidempään kuin ketju tylsistyy. Sanoisin, että tunti kiihkeää sahaamista, akunvaihto / tankkaus, teroitus toimisi ihan hyvin.

Surkuhupaisaa olisi, kun raahaisi reppuakkua selässä ja kävisi väillä teroittamassa – (ja teräöljyä lisäämässä) – akkureppu seljässä!

Tuollaista reppuakkua kannattaisi varmaan kehittää siihen suuntaan, että sitä ei kannettaisi koko aikaa selässä vaan käytettäisiin ”tankkaukseen”. Kannettaisiin selässä palstalle ja sahaukseen olisi kaksi pientä/kevyttä puolen tunnin akkua. Kun toisella sahaa, toinen latautuisi sillä aikaa repusta.