Keskustelut Metsänomistus Regulaatio vauhdissa metsätaloudessa.

Esillä 10 vastausta, 91 - 100 (kaikkiaan 227)
  • Regulaatio vauhdissa metsätaloudessa.

    Merkitty: 

    Pöydällä on isoja metsätalouteen vaikuttavia asioita. Perintö- ja lahjaverotus, myyntivoittoverotus, metsävähennys, hiilensidonta jne. Tekijöitä joilla on huomattavia taloudellisia vaikutuksia päätöksentekoon, varsinkin kun metsänomistajat ovat ikäihmisiä.  Paljon paljon suurempia, kuin raivaussahan terän viilaus ja siksi hieman ihmettelen, etteivät ne täällä synnytä enenmmän keskustelua.

    Kummallista keskustelua käytiin joku ilta sitten mm. hakkuiden vähentämisestä. Rkp:n edustajan mukaan hakkuita ei tarvitse vähentää, kunhan kiertoaikoja vain pidennetään ja harvennukset tehdään lievempinä. Eikö tuo nyt ainakin lyhyellä aikaväliillä kiistatta vähennä hakkuita. Jos harvennushakuut tehdään myähässä, niin se helposti johtaa liian voimakkaaseen hakkuuseen ja tietenkin myös hiilensidonnan merkittäväänkin vähenemiseen.

  • A.Jalkanen A.Jalkanen

    Yleensä kehotetaan vertaamaan arvokasvua metsikön arvoon eli suhteellisena. Uudistamisen ajankohtaan vaikuttaa toki kokonaistilanne eli puun hintataso, lainarahan tarve, vaihtoehtoiset sijoitukset jne. Itse en ajattelisi uudistettavan metsikön alkuvaiheen kasvua tässä kohtaa lainkaan. Aika moni miettii Ml-osuuskunnan sijoituksia ja vertaa niihin.

    R.Ranta R.Ranta

    Nythän omistaja saa  itse päättää, miten hän suhtautuu vaihtoehtoisiin tuottoihin, kustannuksiin, hintoihin, korkoihin jne. ,  mikä on hyvä asia. Vanha lain aikana näin ei ollut. Kukin saa nyt uskollaan tulla autuaaksi ja hyvä niin.

    Vanhan lain aikana halusin korkeimpaan hallito-oikeuteen asti selvittää metsänomistajan oikeuksia perustuslain omaisuuden suojan näkökulmasta.

    Tein metsänkäyttöilmoituksen siemenpuuhakkuusta, josta hakkuutulo olisi ollut 40.000 euroa. Puustosta jonka suhteellinen arvokasvu oli nyt 1% ja jonka tuotto heikkeni edelleen. Silloisen lain ja suositusten mukaan puustoa olisi pitänyt kasvattaa edelleen 40 vuotta. Kuivan kankaan uudistamisikäraja oli silloin Lapissa  muistaakseni 130-vuotta, ellei järeys ollut riittävä. Tein KHO:lle karkeat käppyrät tämän varallisuuteni kehityksestä kolmessa eri vaihtoehdossa ajan funktiona seuraavan 40-vuoden aikana.

    1. Jos kasvata tuota puustoa edelleen seuraavat 40 vuotta, niin puuston arvo on 40-vuoden kuluttua 60.000. (Älkää takertuko pikkuseikkoihin)

    2. Jos teen siemenpuuhakuun ja sijoitan tuon 40.000 ML:n osuuspääomaan, niin osuuspääomassa minulla on 40-vuoden kuluttua 300.000 ja sen lisäksi 40-vuotias uusi metsä.

    3. Jos tarvitsen joka tapauksessa tuon 40.000 ja lainaan sen pankista  jättäen  metsän kasvamaan. Kun 40-vuoden kuluttua hakkaan metsän ja maksan lainan korkoineen takaisin, niin minulle jää tyhjän metsäpohjan lisäksi vielä 100.000 velkaa.

    Em. karkeistus osoittaa nyt kuitenkin sen, että ei se nyt taloudellisesti aivan yhdentekevää ole, miten toimii. Rajoitteiden poistuminen oli omaisuudensuojan näkökulmasta oikea toimenpide. Pahoittelut toistosta, olen tämän kertonut aiemminkin.

    Siellä tuo metsä on 20 vuotta nyt kasvanut edellen  ja vieressä on reunametsä siemenestä syntynyt 20-vuotias nuori metsä (pituus n. 5m) En taida itse nähdä tilannetta seuraavan 20 vuoden kuluttua. Olen kuitenkin mielenkiinnosta halunnut jättää tilanteen ennalleen.

    Kasvuolosuhteet kuten metsänomistajatkin (taloudellien asema jne. jne.) ovat niin tavattoman erilaisia ja kun tulevaisuuskin on tuntematon, niin ehdottomia totuuksia ei oikein ole. Oleellista minusta on, että ymmärtää asian laajasti.

    Kaikkea hyvvä itse kullekin.

     

     

     

     

    Perko

    Metsäkeskus ennen piti metsänomistajan ” tappo kytkintä” ja jolla hoiti omistusta ,  ohjasi selluplantaaseja tuotantoon ja pakotti  taimikaupoille! Otti  sisään rahaa myynnistä joilla  tunki närettä aukot umpeen!  Eikä siinä  kaikki,  se on osoittautunut  metsäomistajalle vain  harvoin tuottavaksi verotietojen mukaan  usein  tappiolliseksi.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Vastailin Hesariin ja sain piiskaa Kiina-kortin heiluttelusta. Ehkä tässä hommassa jonkin verran masokisti tarvitaankin, vaikka keskustelu täällä ja Hesarissa on moderoitua ja siksi varsin kilttiä.

    Ari Hyvönen:

    Osaako joku sanoa mitä järkeä koko tästä hiilinielukeskustelussa on. Maamme päästöt ja hilinielut on niin mitättömät, että niillä ei ole maailman pelastamisen kanssa mitään tekemistä. Iso teko olisi koko hiilinieluhuuhaasta luopuminen ja keskittyminen oikeisiin asioihin.

    Anneli Jalkanen:

    Hyvä kysymys! Hiilinielukeskustelu velloo Euroopan tasolla, koska asian ytimessä on EU:n sääntely. Hesarin artikkkeli vuodelta 2021: Hiiliviljely tekee pellosta nielun näyttää, että kasvillisuuden varastot ovat pienet verrattuna joihinkin muihin varastoihin. Euroopassa kuitenkin metsittäminen eli hiilinielu- tai ilmastometsien perustaminen helpottaisi 25 vuodessa jo selvästi maanosan hiilineutraaliuden saavuttamista. Puutuotteiden teknisiiin hiilinieluihin on tullut uusia mahdollisuuksia rakentamisen rinnalle (esim. puupohjaiset tekstiilit, ligniini betonin valmistuksessa). Näitä ei saada lisää, jos puun käyttöä olennaisesti vähennetään.

    Toni Amnell:

    Ei todellakaan ollut hyvä kysymys. Se oli sitä samaa Kiina-kortin heiluttelua, jota nämä keskustelupalstat ovat tulvillaan. Sillä, että suomalaiset on pieni kansa pyritään saamaan suomalaisille oikeutus elää kuin pellossa vähät välittäen muusta maailmasta.

    Jos katsoo Hesarista 12.5.2022 jutun ”Suomen metsiä hakataan perusteilla, joilla ei ole mitään tieteellistä pohjaa”, huomaa että puurakentamisen hiilensidontaa liioitellaan. Professori Jyri Seppälä toteaa, että ”vain viidennes Suomesta käytetystä runkopuusta pääty pitkäaikaisiin puutuotteisiin” ja ”ilmastohyötyä ei myöskään synny, jos hakkuita lisätään puurakentamisen tarpeisiin”. Toisin sanoen, jos halutaan lisätä puurakentamisen hiilensidontaa, pitää vastaavasti pienentää selluntuotantoa, eikä hakata metsiä enemmän, jotta saataisiin puurakentamista lisättyä. Se olisikin tervetullutta kehitystä, että selluntuotantoa vähennetään ja sahateollisuutta lisätään. Se myös patistaa satsaamaan laatuun, eikä määrään.

    Anneli Jalkanen:

    Puutuotteiden hiilinieluja ei tarvitse rajata pelkästään rakentamiseen ja rakenteisiin. Uudet kuitupohjaiset tuotteet tuovat selluteollisuuden rinnalle haluttua arvonlisää. Metsäteollisuutta moititaan siitä, että se ei keksi uusia tuotteita. Nyt kun se keksii, ei pidä leimata suunnitelmia etukäteen huonoiksi – ennen kuin on edes kokeiltu niiden potentiaalia markkinoilla.

    Mielestäni ei ole pellossa elämistä vaan realiteettien tunnustamista, jos nähdään puun käytön rajat Suomessa ja sopeudutaan niihin. Metsistä ei riitä kaikkiin haluttuihin hyötyihin, vaan pitää tehdä valintoja. Nykyinen metsäala pitäisi ehkä varata metsätaloudelle ja luontokadon torjunnalle. Metsien kasvua voidaan hieman kasvattaa ja turvemaaperien päästöjä hieman hillitä täsmätoimin, mutta näillä ei päästä olennaisiin kasvunlisäyksiin. Yksi syy tähän on voimala- ja voimalinjojen rakentamisbuumi, joka ottaa talousmetsien pinta-alasta osansa. Jos nykyisellä metsäpinta-alalla yritetään vielä lisäksi tuottaa hiilinieluja, joudutaan kasvua alentavaan vanhenemiskierteeseen.

    Saattaisi olla viisainta luopua kokonaan nykyisten metsien EU-hiilinieluvaatimuksista. Ilmastotavoitteisiin pyrittäisiin sen sijaan Euroopassa metsittämällä, eli perustamalla uusia hiilinielu- tai ilmastometsiä. Nämä helpottaisivat 25 vuodessa jo selvästi maanosamme hiilineutraaliuden saavuttamista. Rahoitus saataisiin hiilinielujen kaupasta: ne päästöt joista ei päästä nopeasti ja kustannustehokkaasti eroon neutraloitaisiin maankäytön uusiin hiilinieluihin.

    Toni Amnell:

    <span class=”break-words”>Sellusta tehdyt uudetkaan tuotteet eivät välttämättä ole niin pitkäikäisiä hiilivarastoja kuin sahatuotteet. Lisäksi sekään ei auta hiilitasetta, jos niihin uusiin tuotteisiin otettava sellu otetaan entisten lisäksi ja hakkuut kasvavat, vaikka niiden pitäisi vähentyä reippaasti.</span>

    <span class=”break-words”>Onko puun käytön rajat Suomessa nähty? Minusta ei, kun hiilitasekin on päästetty romahtamaan, luonnon monimuotoisuudesta puhumattakaan. Ne puunkäytön rajat on reippaasti ylitetty.</span>

    <span class=”break-words”>Tuuli- ja aurinkovoimaloiden sijoittelusta päättävät ovat valitettavasti pragmaatikkoja, jotka eivät ole sisäistäneet niitä periaatteita, minkä vuoksi uusiutuvaa energiaa tuotetaan. Se on unohdettu, että sijoittelun tulisi olla sellaisiin paikkoihin, jotka eivät aiheuttaisi hiilitaseelle ongelmia, jotta lapsi ei menisi pesuveden mukana.</span>

    <span class=”break-words”>En puhuisi metsien vanhenemiskierteestä tilanteessa, jossa vanhat metsät ovat käyneet liian vähiin. Jos metsät vanhenevat, se voisi nimenomaan pelastaa niitä eliöitä, jotka viihtyvät eri metsätyyppien kypsissä vaiheissa.</span>

    <span class=”break-words”>Hiilinieluvaatimukset ovat aivan yhtä tärkeitä kuin päästövähennysvaatimuksetkin, ainakin niin kauan kuin päästöjä ei saada nollaan. Eikä välttämättä tarvita erikseen mitään ilmastometsiä, koska jos vähentäisimme hakkuut kestävälle tasolle, metsien hiilitasekin saataisiin paremmaksi. Eli kaikki metsät toimivat ilmastometsinä. Onneksi on niin, että luontokadon ja ilmastonmuutoksen torjuntaan auttavat samat toimet. Ylipäätään nyrkkisääntönä kaikkien mahdollisten ympäristöongelmien ratkaisuille voidaan todeta, että mitä vähemmän ihminen mestaroi luontoa, sitä suuremmat ympäristöhyödyt. Luonto on ylivoimainen hoitamaan ongelmat, jos vain ihminen ei siihen käpäliään laita väliin. Ihmisen taloudelliset toimet on tehtävä luontoon mukautuen, ei sitä halliten. Siksi vierastan hieman käsitettä ”ilmastometsä”. No, jos sillä tavoin myös suojellaan metsiä, se on samantekevää, millä nimikkeellä se tehdään.</span>

    http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000011063314.html

    Rukopiikki

    Karun maan männikkö voi pohjoisessa olla parhaassa arvokasvussa yli satavuotiaana. Tuossa yhdellä aukolla kasvaa kuivalla kankaalla reilu 20 vuotias männyn taimikko jolla on pitutta noin 2 metriä. Siinä saa kauan odottaa ennenkä runko alkaa tukkipuuta kasvaa. Sitten kun se joskus hamassa tulevaisuudessa alkaa sitä tehdä, ei ihan heti kehtaisi nurin laittaa.

    PenttiAKHakkinen

    Anneli se jaksaa keskustella HS ssä. Kuten aikaisemmin huonautin niin TA jauhaa koko ajan juttujaan luonnonmetsät edellä. Talousmetsäväittämillä ei tule asioihin selvyyttä.

    Luonnonmetsät ovat ilmastonmuutoksem kannalta siinä mielenkiintoisia, että niihin voisi soveltaa tuulimyllyuskovaisten väitteitä. Hehän väittävät, että tuulimyllyistä tuleva puuvaraston tuho ja vuosikasvun menetys ovat mitättömiä, kun sähkön tuotanto kuittaa sen nopeasti. Samalla logiikalla metsien vuosikasvu kuittaa luonnonmetsien ilmastohyödyn noin 50 vuodessa.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Rukopiikille. En tarkoita uusilla ilmastometsillä Suomen metsiä: meillä metsäpinta-alaa on lähes mahdotonta lisätä. Joitakin turvesuon pohjia, joutoalueita ja peltoheittoja löytyy metsitettäviksi. Mietiskelin tuossa lähinnä etelämmäksi pitkin Eurooppaa vähämetsäisiin maihin/alueille perustettavia täysin uusia metsiä, siis laidunten ja joutoalueiden tilalle. Etelämpänä kasvukausi on hiukan pitempi kuin meillä.

    Pentille. TA:n kanssa on väännetty monta kertaa tästä samasta aihepiiristä eikä ole päästy ihan konsensukseen vielä, vaikka välillä siltä jo tuntuikin. Ajattelen kuitenkin että Hesarin pääkirjoituksia lukevat myös poliitikot ja virkamiehet, eli he ovat tässä keskustelussa se tärkeämpi yleisö. – Tuulimyllyistä tosiaan väitetään, että niiden valmistuksen ja metsäkadon päästöt kuittaantuvat lyhyessä ajassa sähkön tuotannolla. En tiedä miten päteviä nuo laskelmat ovat, mutta aika uskomattomalta se tuntuisi jos huomioidaan myös materiaalien hankinnan päästöt ja elinkaaren lopun eli myllyjen purkamisen ja kierrätyksen päästöt. Samalle alueelle voidaan myös perustaa uudet myllyt.

    mehtäukko

    RR…”vieressä on reunametsä siemenestä syntynyt 20-vuotias nuori metsä (pituus n. 5m) ..”

    Rp…”yhdellä aukolla kasvaa kuivalla kankaalla reilu 20 vuotias männyn taimikko jolla on pitutta noin 2 metriä..”

    Aikoinaan vatvottiin ja kehuttiin mahtavia puuston järeytymisiä pohjoisessakin tukkikokoon 40:ssä vuodessa. Nyt on realistisemmat luvut näytillä…

    RR kohdat 1-2-3 valaisevia esimerkkejä, joista voidaan nähdä kehityksen edenneen edes jossain asioissa oikeudenmukaiseen suuntaan.

    Panu Panu

    RR:n mukaan laskelma on karkea eikä pikkuiseikkoihin tule puuttua. Inflaatio ei kuitenkaan ole ihan pikkuseikka.

    Metsän arvo nousee oletusarvoisesti inflaation mukana jolloin 2% inflaatiolla + 1% kasvulla 40 000€ muuttuu 130 000€:ksi 40 vuodessa.

    Kuten laskelmasi osoittaa sekään ei pärjää läheskään MG:n osuuskorolle jos MG:n historia toistaa itseään. MG voi kaatua tai osuuskorot mennä nollaan mutta voi se metsäkin tuulessa kaatua. Yksi pikkuseikka on, että niistä MG:n koroista menee verot joka vuosi pienentäen uudelleensijoitettavaa summaa.

    Pari muuta pikkuseikkaa ovat äestys- ja raivauskulut. Vaikka äestys on halpaa niin Lapin aikaisessa hakkuussa se voi olla kuitenkin isohko osa tuloista. Riittävän kuivalla kankaalla uudistus voi onnistua ilmankin.

     

    PenttiAKHakkinen

    R.Ranta antoi esimerkin vanhan metsälain tulkinnan huonosta lopputuloksesta. Siellä vanhassa metsälaissa on saattanut olla joku virhe. Tein pikalaskun mielikuvatasolla ja tulin siihen tulokseen, että vanha metsälaki salli päätehakkuun jos arvokasvu oli alimmillaan 2% luokkaa. 1% arvokasvu metsässä, jossa on tukkipuuta on kyllä aikamoista maapohjan vajaakäyttöä. Että siinä mielessä päätehakkuu on ollut paikallaan.

Esillä 10 vastausta, 91 - 100 (kaikkiaan 227)