Tai ainakin muuttamaan selluprosessia enemmän koivulle sopivaan suuntaan.

Aikoinaan läähätettiin metsänjalostuksen kehittänen – ja jatkavan vielä kehitystä – sellaisia koivuntaimia, joihin oli saatu kehitettyä niin paha maku, että sen lehdetkään eivät maittaneet noille riistaeläimille. mistelen, että ne hajullaan ilmaisivat, että ovat sitä lajiketta.

Taisi olla ennenaikaista riemua, kun siitä iloittiin, koska kohu laantui aika pian.

Nyt olisi pohdittava, tarvitaanko Suomessa helvetin paljon riistakolareita ja niissä vahingoittuneita ihmisiä ja kulkuneuvoja, vai tarvitaanko komeita ja terveitä koivikoita?

Ainakin nykyään on jo vuosikymmeniä kuunneltu valitusta, että Sorkkaeläimiä ei ole juurikaan näkynyt, kun kaikki on ammuttu pois ”- Ei meidän seuran tekoja, vaan naapuriseurat ovat listineet kaikki meidän hirvet ja heidän omia on niin paljon, että halutessaan saavat lupamäärät täyteen hetkessä.”

Ainoa pelastus sorkkaeläinongelmaan on, että kaikki tilukset ympäröidään kaksi metriä korkeilla hirviaidoilla ja Hirvilupavaroilla palkataan riistanvartijat, jotka valvovat porttien ja veräjien aukipitoa ja aitojen kuntoa.

Nyt siellä on kuvissa pari kuvaa suunnitelmallisesti rakolle luontaisesti uudistusta metsästä jutun juureksi. Kai niistä kuvista jotain saa selvää. Minä olen tulokseen tuolla paikalla tyytyväinen.

Visakallo: ”Kysytäänpä opettajalta: Kumman Jätkä ottaisit, jos saisit aivan vapaasti valita, hyvin hoidetun 40 vuotiaan koivikon, vaiko yhtä hyvin hoidetun 40 vuotiaan kuusikon?”

Omia maitani jos katselen, vastaan koivikon. Kuusikko on todennäköisesti kesähakkuiden takia perustettu juurikäävästä kärsivälle maalle. Silloin suuri osa runkojen tyvistä menee kuiduksi tai energiaksi. Koivikko tuottaa, jos jollain ihmeen tavalla on saatu ilman hirvituhoja suoraksi kasvatettua, tervettä puuta sen minkä tuottaa, jonka jälkeen myös maaperä on terve.

Mikset kokeile Tricoa?