Kysehän on siis uudistuskulujen osuudesta kiertoajan kustannuksissa tai oikeastaan niiden muutoksissa. Kun kiertoaikaa jatketaan, pitää vastineeksi saada tuottoa, jottei uudistuskulujen osuus kasva eli kannattavuus heikkene. AC:n esimerkistä huolimatta koivikon kiertoaikaa pitäisi voida jatkaa luontaisella kuusikolla, jota tarpeen mukaan täydennysistutetaan. Pidän epätodennäköisenä, että koivikon alle kasvaisi koko kuvion kattava luontainen kuusikko. Ilman täydennystä sinne kasvaa aukkoinen kuusikko, jonka päätehakkuun jälkeinen uudistaminen voi olla ns. mielenkiintoinen hanke. Mutta kun siis koivikon alle saadaan edullisesti kuusikko, se jatkaa kiertoaikaa ja perustamiskulujen takia kuusikon kuutiomääräisen tuoton ei tarvitse hipoa ennätyksiä ollakseen kannattava. 200-300 m3 tukkia lähes ilman uudistuskuluja tuottaa varmasti hyvän lopputuloksen, joka on hyvä asia myös ympäristön kannalta.

Laitoin äsken tänä aamuna otetut kuvat halvasta rauduskoivikosta lukijan kuviin. Huomenna kai näkyvät. Tässä uudistuksessa meni kaikki kuten pitikin ja sain etäänperälle pikkujoen taakse hyvän metsän puoli-ilmaiseksi. Yksi raivaus muutaman vuoden päästä riittänee ja seuraava on moto.

On ollut mienkiintoista seurata useampien samanikäisten ja samalla tavalla hoidettujen rauduskoivikoiden ja hieskoivikoiden kehitystä. Ne ovat nyt kolmekymppisiä. Ero on melkoinen. Hieskoivikot ovat jääneet jälkeen niin kasvussa kuin laadussa. Mutkaisuus ja kaksihaaraisuus on niille ominaista. Rauduskoivikot on harvennettu kolme kertaa ja ovat nyt loppukasvatusvaiheessa, kun samaan aikaan hieskoivikoihin tehtiin toinen, pelkästään kuitua tuottanut harvennus. Hieskoivu puoltaa kyllä paikkaansa niillä maapohjilla, missä muut puulajit eivät menesty. Muissa tapauksissa sitä ei kannata suosia.

Raudusten latvojahan se hirvi nytkin keskellä päivää veteli suihinsa männyntaimetusaukolla H-vallan Koirakorvessa. Aika rohkeaa on ja kun niitä piisaa jo yli ruokamaiden on nopeimmalla aina parhaat mestat. Annoin kyllä vauhtia riittämiin että tällä kertaa ruokailu ei kovin pitkäksi sessioksi päässyt mutta merkkejä vierailuista on jo aiemminkin näkynyt. Hirvikarjan tilanne syksyn jahtiin ainakin vähintäänki älyttömän suuri joten ei varmaan taas kiirettä pidetä kun nopea jahti vähenevällä lupakannalla tarjolla.

Visakallon vertailu 30 v koivikossa täytyy suhteuttaa nykytilanteeseen. Nyt perustettavan taimikon kohdalla on hyvin mahdollista, että hieskoivusta tulee laadukkaampaa puuta kuin rauduksesta. Syytä ei tarvitse moneen kertaan arvuutella. Luken käppyrät alkaa vuodesta -90 ja silloin vhp-kanta oli n. 10 000. Nyt se on 11-kertainen tuohon verrattuna, eikä elukat ole levinneet tasaisesti ympäri maata. Hirvikannassa ei ole samanlaista räjähdystä tuona aikana tapahtunut, mutta laidunnuspaine on silti kasvanut ilman vhp:n apuakin, yhteisvaikutuksesta puhumattakaan.