Kaikkein helpommalla ja halvemmalla pääsee, kun säilyttää polut hakkuussa ja muokkauksessa, vaikka ei niistä ja niiden käyttäjistä niin pitäisikään.

Tarvitaanhan niitä uria muutenkin aina metsässä. Pusketko aina läpi viidakon kun siellä kuleksit tarkastusmatkoillasi? Jos yhteydenotto vahingon aiheuttajaan on luokkaa; Berkele, ootta käyneet kaakeillanne palstassani ja polkeneet taimia! Saatta kyllä maksaa ja kalliisti! Voi olla ettei neuvotteluhalukkuutta ole ja sillat meni poikki.

Aina pyrin pitämään perinteiset polut ja kulkureitit avoimina. Se on osa historiaa. Tulee usein mietiskeltyä polun syntyä ja syytä miksi se tästä menee. Meillä oli täällä mahtava polkuverkosto jota porot pitivät yllä. Ei tarvinnut miettiä mistä seuraavan jängän ylitti. Pimeälläkin oli helppo kulkea eikä suunnasta tarvinnut välittä koska jalka tunsi mihin suuntaan polku vie. Niitä myöten oli äänetöntä metsästellä ja oppi tuntemaan riistapaikat. Isoisäni piti vielä ansapolkuja. Isäni opetti tärkeimmät polut ja lupasi tehdä pitkiäkin kalareissuja, tiesi meidän osaavan.

Harmi että nykyinen sinänsä hyvä metsätieverkosto muutti porojen käyttäytymistä ja vanhat polut ovat häipyneet. Jolkuttelevat teitä myöten.

Kunnioitan historiaa ja perinteitä niin paljon että ne pätkät jotka vielä ovat olemassa pyrin pitämään auki ja kuleksin niitä lastenlasteni kanssa ja kertoilen heille tarinoita polusta ja sen tapahtumista. Käyttävät niitä polkuja tulevaisuudessakin ja polut pysyvät auki

Arvokasta! Pitäs melkein metsälailla suojella arvokkaina luontokohteina….no ei nyt sentään…

Nyt tämä tiheä tieverkosto on tuhonnut polut

Kyllä polut on aina pidetty auki ja joskus joitakin kohtia jopa hieman kohennettu lapiolla jne. Alueella, jossa on paljon esin metsäojitusta, polku johdattaa paikkaan, jossa ojan ylitys on tehty helpommaksi.

Kun nykyään on noita maastopolkupyöriä, niin polut olisivat oivallisia luonnossakulkemisreittejä ja soisin, että niitä pitkin saisi talvisin ajaa moottorikelkalla, jonka jälkeä pääsisikin sitten huonompikin hiihtäjä suksilla.

Samoin polut olisivat ratsukoille mainioita kulkureittejä, kunhan typerät – ahneet ja itarat maanomistajat eivät kuvittelisi, että heidän maansa kaikki ominaisuudet kuuluvat vain hänelle.

Ensimmäinen eukkoni oli Tampereen tyttöjä ja asui perheensä kanssa omakotialueella. Siellä eivät naapurit hyväksyneet edes kissan liikkumista heidän tontillaan!

Tuo tukkimiehentäiltä suojaus taitaa olla hiukan heikkoa istutettavissa taimissakin. Sehän oli kai pari kymmentä vuotta kunnossa, mutta sitten joku keksi että se torjuntaaine on vaarallista. Yritin saada muutama vuosi sitten selvää paikallisen taimitarhan johtajalta asian tilasta. Ainoa asia mikä varmistui oli että aine on vaihtunut hiljattain. Mitään nimiä tai tehon kokeilutuloksia ei herunut. Vakuutettiin vain että asia on viranomaisten vaatimalla tavalla hoidettu.

tulin siihen tulokseen että huonontunut on. Niinpä pidänkin nykyisin yhden välivuoden hakkuun jälkeen ennekuin istutan. Männyn mailla ei heinittyminen ole ongelma. Välivuosillahan tukkimiehen täitä torjuttiin 60-luvullakin, ennen taimien kemikaalikäsittelyä.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Naurettavaa höpötystä noista kissoista, meidän tontilla ne eivät ainakaan haittaa. Kun vieraita kissoja käy,aina on raksuja tarjolla kaikille tasapuolisesti. Kissa osaa käyttäytyä huomattavasti siistimmin kuin useimmat ihmiset, ei örvella ja oksentele mihin sattuu.