Mottimasan on turha äksyillä: Se on vain niin, että jos ei osaa, niin kannattaisi mennä opettelamaan.

Opettele vaikka ensin katsomaaan Metsolan näytöstä pitkän kuidun hakkuusta. Miten on – onko sana ”Suorinta” sinulle täyttä hebreaa?

Jos katkontatoleranssi on sinun paperissasi 60 senttiä, , niin äkkiä mainitsemiesi lukujen perusteella määrittelen, että tavoitepituus on2,9 metriä. Toki tavoite on outo, varsinkin kun kautta Suomen ollaan pikkuhiljaa pidentämässä pöllejä, niin teillä lyhennetään katkontaa.

Jätkä ei tee ilmaista työtä vieraalle. Mutta tuo kaksikymmentä mottia maksaisi yrittäjätyöna n. 700 €.

Silloi, kun olin fyysisesti jopa huippukunnossa, hakkasin Metsäliiton kauppaan kuuluvan valtakunnanverkkoon kuuluvan sähkölinja alta neljänkymmenen sentin hangessa uhden pölkyn mäntyjä noin kolmosiksi 200 r/ päivä. Metsäliiton työnjohtaja ei uskonut, kun vein laput hänelle, vaan hänen täytyi ajella tarkistamassa savotta.

Hän totesi silloin, että ei sinun nyt tarvitse näillä lumilla rahan takia ainakaan metsään mennä. En mennytkään. Olin talvilomalla virastani.

Kyllä Äänekoskelle menevien puutavara-autojen kuormassa näkyy olevan mys sen verran pitkää koivua, että nupissa on yksi mitta ja perävaunussa kaksi. Siitä olen päätellyt, että koivu on pidempää kuin n.kolmimetristä.

Kyllä kai vika on peilissä, jos releet ei kestä ja jälki on kehno. Ollaan joko kepuleilla vehkeillä liikenteessä, taikka ei tiedetä rajoja. Myönnän, että satunnainen käyttelijä ei välttämättä ole yhtä osaava ja taidokas käyttelemään työvälineitä, kuin moni ammattilainen.

Minä kyllä olen vakuuttunut, että maataloustraktorissa esim kaikkiin vetäviin pyöriin ketjut, mikäli mahdollista. Kun on lumihangessa hiukankaan vedätettävää, puskee etupää helposti sivuun ja aivan varmasti traktori kyntää lumessa pohjia myöten, jos ei pyörissä ole neliselkäketjut.

Kun ostin 6 tonnia painavan nelivetotraktorin, kuvittelin, että teiden linkouksessa ei ketjuja tarvita. No tie oli jäätiköllä ja rapsahti parikymmentä senttiä nuoskalunta, meikä lähti linkoamaan. Eräs mökkitie laskeutui rantamökin pihaan. Eipä sieltä tultukaan pois ennenkuin suostuin nostamaan lingon ylös. Mäki putsaantui vain alaspäin ajamalla. Toinen töppäus tuli samanlaisella kelillä ilman ketjuja, kun piti linkoa siirtää tien levityksen takia sivuun noin puoli metriä. Ennenkuin huomasinkaan, niin luiskahdin, eikä siitä päässyt poikittain ojan yli, kun linko otti kiinni penkkaan. Kyllä noilla sivuteillä lingonkin kanssa tarvitsee hyvät ketjut ja ohjauksen takia edessäkin.

Kyllä tuollainen traktori ketjujen kanssa menee metrisessä lumessa vaivattomasti.

Minä en käsin koske koivupölleihin, kun kaataa runkojen latvat ajouralle päin ja vetelee kuormaajalla lähelle voi katkonnan tehdä uran vieressä. Metsurien hakkuutyylit on heitä varten. Parikymmentä metriä köyttä jos on mukana puut siirtyy aina kuormaajan ulottuville kauempaakin.

Se on niin miten kukin tykkää tehä, oma on hyviin kourakasoihin läjättynä alusrangan päälle, joskus pitopuu liian isoon pöllin jos kaukana, siitä on nautinto ottaa risuttomat ja sammaleettomat pöllit kyytiin ja ajo on nopeaa, takin saa heittää pois koneen lämmettyä ja aamutossut jalkaan, ulos ei mennä kuin pakon edessä, ajon on sujuttava jouhevasti. Toinen tykkää kaataa ja karsia puun, vetää hikisenä ohjaamon lasit huurussa kuormaimella kärrylle ja kyytiin, ajaa kaatamansa puut samantien tienvarteen. Lopputulos tietysti melko sama.