Vastaan itselleni kun aihe kiinnostaa 🙂

Rahkasammalpintoja pidetään tavallisesti hyvin taimettuvina. Tähän perustan arvailuni, että uudistamisvaiheessa siihen kannattaa jopa pyrkiä. Näin ainakin laajemmilla isovarpuisilla rämekuvioilla. Rahkasammalpinta myös säilyy pitkään ”sellaisenaan”, ts. pienikin siemenpuumäärä saattaisi riittää. Ehkäpä siemenpuut voisi jättää tuleville ojalinjoille ja korjata sitten ojituksen yhteydessä pois. Ojalinjat voisi sitten vaikka täydentää istuttamalla jos ne näyttävät jäävän ilman taimia. Takuuvarmaa on, että isovarpuisen rämeen uudistaminen istuttamalla koko ala ei kannata. Yhtä varmaa on se, ettei niitä kannata jättää kokonaan uudistamatta.

Ojat voi avata isommilla alueilla kahdessakin vaiheessa niin, että hienoainesvalumat pysyvät paremmin kurissa. Ojat saa minun puolesta kaivaa kunnon kanaaleiksi, mutta siinäkään ei ehkä ole taloudellista järkeä. Ojien perkaus ei ole metsätalouden kalleimpia investointeja kuitenkaan.

Etelä-Suomen pienialaiset rämeet uudistaisin kuitenkin ojitusmätästäen ja istuttaen ainakin jos on mahdollisuus pitää ne samassa rytmissä mahdollisesti vieressä olevan ct/vt kivennäismaakuvion kanssa.

Ohutturpeiset ja sellaisiksi ”painuneet” maat ovat asia erikseen. Niitä kannattaa kasvattaa kuten vastaavia kivennäismaita. Ja kivennäismaita ne oikeasti ovatkin ainakin ravinteisuudeltaan. Ojitusmätästys ja mahdollisimman paljon kivennäismaata ohuena kerroksena pintaan, niin hyvä tulee. Ojitus heti kierron alkuun siksi, että soistuminen ei käynnistyisi uudestaan. Riippuu sitten kivennäismaan hienojakoisuudesta selviääkö kylvöllä vai joutuuko istuttamaan. Säätöauraushan näille olisi just eikä melkein, mutta kalustoa ei liene saatavilla kuin koillismaalla.