Tässä on kyse kulmasta jota ei edellisten perillisten toimesta oltu vaivauduttu merkkaamaan kuin puukepillä ja kun hirviä kyseisellä joutopellolla paljon kulki oli se tolppa kyllä vielä ostaessani tallessa mutta kumossa maassa ja siksi täysin arvauspohjalta oliko likellä oikeaa paikkaa edes. Toki sen oli saattanut kaataa ja siirtää aivan kaksilahkeinenkin ”hirvi”. Kovin sopuilua se ei silloinkaan kuulemma ole ollut. Mutta oli se ainakin viisimetriä nyt merkatun paikan vieressä.

Kuten tuolla Taneli kertoi, noitten MHY:n merkkausten kanssa pitää olla tarkkana. Tulin juuri potkimasta rajalinjoja (etsin viisarikiviä) viime syksynä haltuuni tulleelta tilalta.

Rajat ovat muuten selvät, mutta yhdessä kohtaa jyrkässä mäessä on ryteikkö rajalinjan päällä ja sen kulkua olen tässä muutaman kerran käynyt arvuuttelemassa kun muilta töiltä on kerinnyt. MHY:n merkkaus löytyy ryteikön yläpäästä, mutta se näyttää tämän hetken linjausten perusteella olevan sen 10-15m sivussa rajalinjasta.

Tarkan varmuuden tuosta saa vasta ensi keväänä, kun kepittää tuon linjan. Se kumminkin tuli selväksi, ettei yhtään risua uskalla katkaista pelkästään noitten nauhojen perusteella.

Ei se vika aina siellä GPS-laitteessa ole. Tarvittaessa kannatta tutustua myös maanmittauslaitoksen rajamerkkiluetteloon. Sieltä löytyy mm. etsittävän pyykin numero, millaisesta pyykistä on kysymys (yksikivinen pyykki, nelikulmainen pyykki, maakivi jne) sekä sijaintitarkkuus. Myös rajamittoja voi käyttää apuna. Auttaa kummasti löytämisessä kun tietää mitä hakee.

Nuo rajalle vedetyt ojat aiheuttavat kanssa harmaita hiuksia rajapyykkien etsinnässä. Kerran etsin nurkkapyykkiä pitkään ennen kuin löysin sen. Pyykki oli kartan mukaan keskellä ojaa, mutta eihän sitä siitä tietenkään löytynyt. Kepsinkin heitteli rajaa ojan puolelle jos toisellekin aina tilanteen mukaa.

Tämä pyykki on paikassa, johon ei oikeastaan ole asiaa muuten kuin koirien kanssa metsälle mennessä ja tullessa. Aina ohi kulkiessa yritin potkia turpeita, josko se jostain löytyisi. Tässä kohti rajalinjaa ei voinut tarkasti määrittää kun toinen suunta kulki läpi 10-ryteikön (puron varsi) vähän ennen oletettua pyykkiä ja toinen tuli aavalta suolta.

Sitten kerran taas kohdalle tullessa huomasin, ettei suorana pitämäni oja ollutkaan suora vaan teki pienen mutkan, kuten se legendaarinen rautatie tuolla itänaapurissa. Niinhän se oli, että ojankaivaja oli kiertänyt pyykin ja sieltähän se mutkasta rajakivi sitten turpeen alta löytyi. Ei vai tuo mutka ollut sattunut ennen silmään kun se oli ikään kuin naapurin puolella ja kepsikin mieluummin näytti muutaman metrin sivuun.

Itse olen hakkuuhommissa huomannut että nuo muoviset punaiset aurausviitat ovat pirunhyviä pyykkimerkkejä. Niissä on heijastimet valmiina ja ne näkyy valoisassa ja pimeässä. Eivätkä lahoa. Suosittelen