Annelilta terävä ja nykyaikaan sijoittuva mietintö. Miksi pyykkejä pitäisi siirtää paikalta, jossa ne ovat rauhassa saaneet olla herra ties kuinka kauan. Merkitään vaan papreihin ja arkistoihin tieto, mikä on pyykin virallinen paikka ja missä se on nyt.

Kävimme vastikää rajoja, kun oli lohkaisusta kysymys. Maanmittaaja oli GPS-laitteineen ja oli kaikki osapuolet mukana, kun päätettiin, että pyykin paikka on tuossa.Siihen lyötiin putkipyykki, mentiin seuraavalle – sama juttu ja niin edelleen.Yksi pyykki oli järven rantahetteiköllä oleva puupyykki. Kone sanoi, että se on tässä ja siitä inssi veti puupaalun maan sisältä, siinä oli kovelilla tehdyt merkit, jotka olivat myös papereissa. Paalu painettiin takaisin odottamaan seuraavaa kertaa – ehkä sadan vuoden päästä. (Tarkkuus oli varmaan alle sentin luokkaa)

Kyllä nykyään on jopa maanmittauslaitoksen virkamies asiallinen ja fiksu. Ja tosiaan oli yksin liikkeellä Jyväskylästä, oli hänellä kyllä ainakin toinenkin lohkominen samana päivänä.

Varmaan näin kuin ate sanoo. Pitäs vaan välttää ettei uusia mutkia tehdä poikkipyykkein mukaan.

Omassa pitäjässä eräässä kohtaa monta todella kapeaa ja pitkää sarkaa  rinnakkain jossa aloitetiin rajankäynti eräällä rajalla jostain syystä. Rajankäynnissä huomattiin hyvin pian että jos raja vedetään maastossa viivasuoraan niin kuin kartassa niin kapea sarka katkeaa lähes tykkänään. Rajankäynti todettiin mahdottomaksi useamman kapean saran ollessa rinnakkain ja rajankäynti lopetettiin ja hyväksyttiin maastoon merkatut kaarevat sarat.

Ate:

”Rajalinja 1-2 säilyy entisellä paikallaan, vaikka pyykki 3 olisi asetettu sivuun tuosta rajalinjasta. Pyykin 3 ja sen parina olevan esim. nro 4 välinen rajalinja loppuu siis rajalinjalle 1-2 olipa pyykki 3 kummalla puolella tahansa.”

Saman vastauksen sain kun naapurin tilaa jaettiin ja tilani rajalle pantiin näitä poikkirajan pyykkejä. Maanmittari sanoi että ne määrittävät vain sitä poikkirajaa, eli se tilojen välinen raja määräytyy niiden pyykkien mukaan, jotka sen alunperinkin määrittivät. Nämä poikkirajapyykit asetettiin kyllä gepsillä tarkalleen tälle pitkälle rajalle, joten käytännön rajan aukipidossa ne ovat kyllä apuna, vaikka niillä on virallinen asema vain niiden poikkirajojen suhteen.

Ate:

”Varsinkin vanhoilla pitkillä rajalinjoilla on ns. välipyykkejä ja viisarikiviä osoittamassa rajankulkua. Näiden pisteiden kautta raja kulkee ja rajassa saattaa siten mittausvirheistä johtuen olla loivia mutkiakin verrattuna “kulmapyykkien” väliseen suoraan linjaan.”

Näin asia minullekkin selitettiin. Suolla viisarikiven asemesta on käytetty kahta vierekkäistä kuusen seivästä, jotkas tietenkin lahoavat, mutta suosta löytyy kuitenkin ne tumpit, jotka eivät ole veden alla lahonneet.

Pohjanmaalla nuo viisarikivet ja viisariseipäitten kannot ovat yleensä kadonneet, kun ojituksissa on yleensä rajalle vedetty oja.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Lainaus Jätkältä: ”Meillä koukattiin viisareitten ja puupyykkien kohdalle kiertomutka, koska isännät päättelivät, että vedellä on notkea selkä.”

Tämä se on se toinen pääsääntö. Usein vain huomaa ja erityisesti pohjoisessa, että siinähän se viisari tai pyykki möllöttää (aura)ojan penkassa. Myös tapa ajella pitkin rajalinjoja on tehnyt pahaa jälkeä pyykkien ja viisareitten joukossa.

Pyykkien ja viisareiden katoamista on auttanut kovasti sodan jälkeinen kiire. Pyykki saattaa olla joku pään kokoinen murikka rehevässä pajupuskassa.

Hemputtaja:

”Pyykkien ja viisareiden katoamista on auttanut kovasti sodan jälkeinen kiire. Pyykki saattaa olla joku pään kokoinen murikka rehevässä pajupuskassa.”

Minulla on yksi sodan jälkeen erotettu pikkupalsta, joka on lohkottu lisämaaksi valtion maista. Siinä on vastaavia lisämaapaloja paljonkin, eikä pyykit todellakaan ole mitään pikkukiviä pajupuskassa. Pitkiä, jopa yli metrin mittaisia porakiviä kaikki.

Terveisin: Korpituvan Taneli