Rajaatteko suoraan firmalle myydessänne itse leimikon vai annatteko ostajalle avoimen valtakirjan valita leimikon rajat?Onko tavanomaista,että yksi tarjouksenantaja jo nauhoittaa alueen.?Eikö metsäsuunnitelman kuviokartta riitä tarjouspohjaksi?
Tuo metsä-masan malli on erinomainen, Vielä kun nauhoittajat muistatte laittaa rajalinjalle nauhoja tarpeeksi tiheään. Mieluimmin vaikka ylitiheään niin ei sitten pimeässäkään synny ongelmia rajasta. Itse olen sitä mieltä että mieluimmin nauhat ihan varttuneisiin puihin kuin risuihin jos mahdollista. Usein on käynyt niin että ne risut painuvat lumenpainosta maahan ja hankaloittaa leimikon hakkuuta.
Firman kenttämies nauhoittaa rajat ja ajoura ynnä varastopaikat, vaikka ne ovatkin olleet jo vuosikymmenet samoilla holleilla. Esim varastopaikat ovat melko tarkkaan juuri niissä kohdissa, mihin ne esim lain mukaan saa tehdä.
Kuvioiden rajoitus on suoraan sanottuna asia, jota en ole tainnut tehdä muualla kuin kartalla. Kaikki on mennyt justihin eikä melkein.
Korjuuseen liittyvät asiat, myyjä / motokuljettaja on hyödyllistä yhteistyötä. Kaikilla myyjillä ei tieteenkään siihen ole aina mahdollista osallistua ajan – ja ym. kiireiden vuoksi, mutta kyllä valtakirjan saajalta voi vaatia reilusti näitä merkkauksiin liittyviä asioita, kun yleensä siitä työstä kumminkin laskutetaan.
Talvella vaihtelevissa olosuhteissa korjattavat leimikot aina omalla tavallaan erilaisia, näillä pienillä aputoimilla selkeytetään kuljettajan työtä aikaan saamaan hyvä korjuunjälki palstalle ja arvokas puutili myyjälle, se on hyvä käyntikortti taas seuraavaan leimikkoon !
Useimmiten nauhoitan päätehakkuuleimikot itse, niin saan mieleiseni rajaukset ja huomioitua noita tärkeitä yksityiskohtia kuten luontokohteet, maiseman, nätit suoraviivaiset aukonrajat. Nauhoitan usein myös samalla mieluisat jättöpuut kuten muutaman hyvän teeren istumakoivun ja komean petäjän. Raidat ja vanhat haavat saa jäädä myös pystyyn. Jos on kiire ja selkeät paikat tai leimikko ostotilalla etempänä, niin sitten firma saa nauhoittaa jos haluaa. Lyön vaan tällöin selityksillä/toiveilla tuunatun kuviokartan ostomiehelle. Harvennukset menee kaikki hankintana ja niistä harvoin nauhoitan muuta kuin tilan rajat ja hyvin on mennyt.
Hatelon malli on myös hyvä. Harvennuksissa nauhoituksilla ei olekkaan niin väliä jos kuvion rajalla selkeästi metsän koko vaihtuu. Sen verran me motomiehetkin vielä osataan ettei me taimikoihin mennä harventamaan joten niiden rajauksia on turha tehdä. Samoin jos kuvio rajautuu päätehakkuuleimikkoon niin rajausta ei tarvii nauhoittaa. Minusta motolle on tärkeintä hyvän rajan nauhoituksen lisäksi että motolle lähetetty kuviokartta on ajantasalla silloin jos käytetään vain ”rajattua” nauhoitusta.
Kysyisinpä Motokuskilta, jos hän olisi hakannut Vanhat haavat ja isot raidat, kuin myös lepät: -Miksi?
Ei niitä tarvitse liputtaa, niitä vain ei hakata.
Metsäsuunnitelman tekijöillä on yhtenä ohjenuorana periaate: Käsittely ratkaisee. Eli kuvion raja piirretään, kun esim kehitysluokka muuttuu. Onko kyseessä kl T, kl 2, kl 3, kl 4, kl 5, vai kl 6.
Jos tarvetta on nauhoitan itse. Säästöpuuryhmät merkkaan nauhoituksilla myös. Kuviokartta motomiehelle hakkuuohjeineen.
Pari kertaa on ostaja nauhoittanut; toisesta niistä leimikoista tuli isohko kartan kuvaan verrattuna. Ei kai niitä kukaan tarjouksen antovaiheessa vielä nauhoita.
Jätkä: Kysyisinpä Motokuskilta, jos hän olisi hakannut Vanhat haavat ja isot raidat, kuin myös lepät: -Miksi?
No ei niitä raitoja ja leppiä hakatakkaan, mutta jos isäntä haluaa ne itselleen polttopuuksi niin kaippa ne on tehtävä. Samoin nuo haavat menee aika usein sellukattilaan jos isäntä niin haluaa mutta hyviä jättöpuita niistä saa. Samoin tarpeellisia puitahan nuo ovat monimuotoisuuden kannalta että miellelään ne pystyyn jättäisi.
Kun isäntä on rajaamassa myyntiin tulvaa leimikkoaan, silloin voi merkata mieleisensä puut ja paikan. Sertifiointi vaatimushan on varsin pieniä uhrauksia vaativa 5-10 r / ha ja voi sisältää kaikenlaista puita…
Itse merkkaan ne mielelläni, mutta aina toisarvoisista puulajeista. Viimeksi paikka löytyi lehtipuuvaltaisesta supasta, jonka reunassa kaksi kookasta vanhaa haapaa. Suppa säilyy aina suppana, vaikka se yritettäisiinkin hakata ja uudistaa, on vielä hirvittävän näköinen ainakin alkuun.
Merkkaukset kannattaa tehdä polyesteri vahvisteisella kuitunauhalla se kestää sään vaihteluja n. vuoden. Rajattu karttapohja kannattaa-antaa jo tarjouksia pyydettäessä ostaja ehdokkaille, koska ostajalta tarkka kartta säästökuvioineen palaa moton järjestelmään liitteineen ostajan toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.