Hampaan ”selän” muodostamalla päästö (väistö) – kulmalla ei ole muuta merkitystä, kunhan se on riittävä – kuin se, että jos kulma on kovin jyrkkä, hampaan kärkiosa jää kovin ohueksi ja murtuu kovassa paikassa.

Jos tosiaan haluaa pehmeän leikkuun, niin hampaan etureunan voi viilata lattaviilalla suoraksi ja säteen suuntaiseksi.

Kuitenkin pidän pyöröviilalla viilaamisessa tärkeänä viilan korkeutta hampaaseen nähden. Jos käyttää ohjuria, kannattaa valita suora lattamallinen ohjuri. Sillä viilataan siten, että se on täydellisesti viilattavan mampaan päällä. Jos halutaan koukulle, niin lattaa kallistetaan edellä olevaa hammasta kohti saadaan hanpaat koukulle.

Haritus on ehdottoman tärkeä, jos halutaan välttää sahanterän sinkoutumista oikealle. Haritus pitää vääntää niin, että jokainen hammas on millin sivulla, mutta ei koko hammas, vaan noin puoli hammasta. kun ktsotaan haritettua terää pyörimis-suunnassa, niin hampaiden väliin pitäisi jäädä hieman rakoa, eli 1,6 millinen terä tekisi 3,6 millistä sahausrakoa.

Terän pahvikotelossa on yleensä ohjeet terän kunnostamiseksi ja ne kannattaisi ainakin joskus katsoa läpi.

Kokeneet teroittajat teroittavat uuden terän omien mieltymystensä mukaan ennenkuin sahaavat sillä yhtään. ”Vasta sitten terä toimii niinkuin pitääkin” – sanovat.

Kun hammasta on viilattu, on siinä viilaa varten sopiva kolo. Ei viilaa tarvitse kannatella, mutta sitä tuetaan hammasta vasten. Viila siihen asentoon, että hampaan särmästä tulee päältä katsoen mahdollisimman suora. Siis lähelle 90 astetta, ei se ole niin asteen – parin nuukaa.

Kaikkein tärkeintä on, että näkee, milloin hampaat on terävät, kaikki saman pituiset (ainakin samalla puolella olevat) ja haritus kunnossa.

Mistä olet kuullut noin mielipuolisen väitteen? Monet RS- henkilöt valittavat, kun kauppiailla ei meinaa olla aina hyllyssä paksua viilaa – kysyntä on niin kova, että ne ostetaan heti loppuun.