A) käännetään hampaan ulkoreuna ulospäin, kunnes haluttu haritus syntyy. Hyvää on se, että koko hampaan pituinen hampaan yläreuna ei pienestä väänny takaisin terän keskilinjalle. Hyvää on myöskin se, että terän viilaus ei muuta terän haritusta. Huonoa on se, että itse asiassa vain terän etukulma tarvitsisi haritusta. Muu haritettu hampaan osa aiheuttaa vain turhaa kuormaa moottorille.
B) Väännetään hammasta siten, että sen etureuna siirtyy halutusti ulos terän keskiviivalta ja huolehditaan, ettei hampaan takareuna siirry liikaa terän vastakkaiselle puolelle. Hyvää on, että vain välttämätön terän kärki jarruttaa pyörintää. Huonoa on se, että terän teroitus sotkee harituksen suuruuden. Saattaa myös tapahtua, että haritus menee nollille ahtaassa raossa.
Itse käytän kohta B väännän vaan hampaan leikkaavaa kohtaa. Nähnyt muutamat (viilan ohjain haritukset) jotka tehty hampaan keskeltä se kohta kääntynyt muut ei niin paljon. ei hyvä. Haritus rauta leveys 5mm on jo hyvä. viilan ohjain haritinta en käytä koskaan. Sillä saa hyvän mutta ei parasta. Vielä raudasta hio siihen omat asteet miten kääntää hammasta saa haluamansa. Toiseen päähän isolle metsälle toiseen pikku metsälle.
Malli B on tavoiteltavampi. Siihen kyllä pääsee helposti, kun haritusrauta on suht. kapea ja hampaan taivutus tehdään niin terän etureunasta kuin mahdollista. Näin terä leikkaa keveimmin.
Terää on kuitenkin haritettava useammin kuin kerran, mutta harituksen olemisen / olemattomuuden näkee vilkaisemalla.
Kerran kuukautee ķu harittaa ja kerran kahtee viikkoon terotta on ok.Nii tuumas savon sahuri ja jatkoi oppipojalleen on ne tyhmiä kun joka tankilla viilaavat.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.