Joillekin terän teroitus ON liian vaikea opetella ja toisaalta monet on vähäänkin leikkuutehoon tyytyväisiä.
Ihan sama sävel on kaikessa muussakin.
Visakallo tykkää ajaa autolla, jossa on uuden auton tuoksu, eikä tuhkakupissa yhtään merkkiä tupakasta. Jeezzi tyytyy Letukkaan, kun se on niin iso, tuntee itsensä puoli metriä pidemmäksi.
arto tykkää raivata vähintään hehtaarin joka päivä hyvillä vehkeillä. Jollekin muulle riittää kymmenen aaria päivässä.
Kun tavallinen terä on teroitettu ja haritettu kunnolla – ja pitää terän koko ajan terävänä, alkaa päivän tuotos riippua enää sahaajasta ja hänen tekniikastaan. Tietenkin sahan pitää myös olla hyvä.
Pienin raivuri,mikä on minulla ollut, oli Huskun 39 ( tai 36) . Harvensin sillä männyntaimikkoa, n. kaksimetristä, hyvin vähän koivunvesakkoa. Saha oli just niin hyvä kuin sellainen työ tarvitsi. Silloin oli melko uusi malli Huskulla 140, joka ei ollet yhtä hyvä, vaikka sen sai kiertämään enemmän.
Kun teillä raivurin terä karkaa oikealla olevaan kiveen tai mättääsee / jätettävään puuhun, niin syynä voi olla: haritus liian pieni, liian vähän kierroksia, tylsä terä, huolimaton sahan ohjaus ja sahaus terän ”nopealla” puolella.
”Visakallo tykkää ajaa autolla, jossa on uuden auton tuoksu, eikä tuhkakupissa yhtään merkkiä tupakasta.”
Heh, Jätkä on oikeassa. Sen verran tarkennan, ettei nykyisissä autoissa ole tuhkakuppia. Autokuume alkaa tässä taas vähitellen nousta. Kemerat polttelee tilillä!
Siitä tunnistaa todellisen taimikonraivaajan että se myöntää että joskus pahimmillaan on semmoiset kelit/ taimikot/huskut että 0.1ha.ssakin on tekemistä koko päiväksi. Tämmöiset aina ha/päivä miehet valehtelevat. Niitä ei tosi elämässä ole olemassa, edes keskimääräisenä tuottona, jos työn laadulla on vähääkään merkitystä.
On tietenkin kelejä, joissa ei käytännössä kannata lähteä ainakaan pusikkoa raivaamaan. Saha tietenkin joskus tekee tenän, mutta ammattiraivaajalla on varasaha parinsadan metrin säteellä.
Jos ala on niin vaikea, että sitä ei päivässä saa 0,1 hehtaaria enempää, ollaan menty työmaalle, joka ei ole sopiva raivaus-sahatyöskentelyyn.
Oli meilläkin kerran yksi ”hakamaa”, jossa 15-metrinen puusto – lähinnä harmaaleppää, piti harventaa ja suojella alla olevia kuusentaimia sangen tarkasti.
Moottorisahalla se piti tehdä, mutta kyllä siitä huolimatta kolmessa päivässä harvennettua / hehtaari oli tulos. Kun poistuin, ei yksikään kuusentaimi ollut vioittunut, paitsi lepän juurella olevat, joita oli varaa harventaa.
Nuorena miehenä, hurjimmassa ja riskimmässä iässä, metsurina ollessa ihmettelin vanhojen ukkojen juttuja valtavista päivän hakkuumääristä. Pokalla ja kirveellä olivat pistelleet määriä johon me emme tahtoneet moottorisahalla päästä. Sitten oivalsin. Ukkojen puheissa kuutiojalat muuttuivat luistavasti kiintokuutioiksi, määrä sama, mittayksikkö vain vaihtui. Eikä sellainen mies valehtele joka uskoo itsekkin omat juttunsa.
Tekeepä aluks vaikka 5vuotta sitä tahtia kelejä ja palstoja valkkaamatta, niin loppuu se keskimäärin ha/päivä uhoaminen, vaikka olis minkälaista varasahan varasahaa ja moottorisahaa ripoteltu pitkin taimikoita. Kyllä luonto siitä pitää huolen että vetää nöyräksi jätkän kuin jätkän kun sillepäälle sattuu.
Noin viiden vuoden työkokemus alalta on koulutuksen jälkeen suunnilleen riittävä näyttö siitä, tuleeko kaverista sellainen ammattilainen, joka lakaisee kahdensadan työpäivän aikana Etelä-Suomessa kaksisataa hehtaaria. Rutiinilla se tehdään, ei kaljakuppilassa.
Jos ei sillä kokemuksella siihen pysty, niin syy on joko työhalut, epäsäännölliset työpäivät, sairaus, alkoholismi, taikka sitten vain huono maastokelpoisuus ja Stihl.
300 päivää tehtävä töitä/ vuosi 30helteellä ja 30pakkasella jos meinaa pärjätä ja jos sillä saa tuon 200 ha ollaan lähempänä ympärillämme vallitsevaa todellisuutta. Ja tähän pitää olla jo kokemusta se väh. viisvuotta. Tämä myös vaatii sen että elämä kuluu pitkälti siellä taimikoissa tai sinne lähtöön valmistumisessa. Miettikää kahdesti että oliskohan jotain muuta, ennenkuin alatte moiseen.
arto on tehnyt tahdilla, joka vastaa hyvinkin puutuomaksen kauhuskenariota. Kuuden tunnin työpäiviä reilusti alle kaksisataa /v ja hehtaareita samaa luokkaa.
Ainakin, jos uskoisimme hänen omia kertomuksiaan metsätyön tulosten suhteen -ja miksi emme uskoisi, hän on niitä toistellut vuosikausia ja ilmeisesti myös raivuritöitä on tullut tehtyä jo muutama vuosikymmen.
Aikoinaan, kun olin Metsähallituksella töissä, tulivat markkinoille Huskun 165-raivurit. MH osti niitä valtakunnallisestikin aika paljon ja valjasti selkävaivaiset metsurit niitä käyttämään.Ensin aloittivat aikapalkalla, sitten urakalla, jolloin MH vähensi sahan osuutta palkoista. Kohta metsurit ostivat omat sahat ja tekivät hehtaaritaksalla. Meillä oli kolme RS-miestä, tekivät läpi kauden yli hehtaarin päivässä. Silloin kaverit vaihtoivat uuden sahan n. kolmen vuoden välein ja oman kirjanpitonsa mukaan sahasivat sillä n. 600 hehtaaria.
He olivat paksun lumen aikana vuosilomalla – ja lomautettuina, Liiton päiväraha oli talvella heillä niin korkea, että saivat parempaa päivärahaa kuin terve mies sai M-sahan kanssa tukkimetsässä.
Silti heitä ei kadehdittu, koska kukaan ei halunnut selkävikaisten miesten joutuvan hakkuulle tai istutuksille. Käytännössä he olivat työktvyttömiä, mutta ”Ei temppu ole mikään – kun sen osaa”! (Tarkoitan raivaussahan käyttötekniikkaa, joka puutuomaksella taitaa olla täysin hakusessa)
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.