Kiveen raapaistulla terällä ei kyllä ammattilainen, joka on tottunut sahaamaan huipputerällä – viitsi sahata, ellei ole ”Maalannut itseään nurkkaan”, joka tarkoittaa, että varikolle on pitkä matka, JeZZen mylläämä kaski kahlattavana enemmän kuin parikymmentä metriä ja kadettavaa puustoa vain muutama neliömetri.
Varaterä on matkassa ja usein on lähellä myös tankkaushetki, joten haetaan reppu ja varusteet, vaihdetaan varaterä ja jatketaan, eli nollataan tilanne.
Paras keino välttyä ongelmasta on, että ei sahaile kiveen – ei edes maihin.
JeZZe itki, että terän leikatessa liian ahneesti se hairaisee jätettävään puuhunkin vian. Tuo kyllä kertoo vian olevan jossain muualla. Epäilen hänen houreittensa perusteella, A-että terä ei pyöri tarpeeksi lujaa, B- terässä ei ole haritus kunnossa, C- tyyppi käyttää väärässä paikassa terän ns. ”nopeaa puolta, jota työntäväksi kutsutaan” D- Trollille on täysin käsittämätön keino käyttää hyväkseen sektorisuojaa tarkoissa paikoissa.
Minusta mikään terä ei ole niin halpa etteikö sitä kannata viilata. Jopa vähän kiveen osunut kannattaa rälläköidä ja sitten viilata kuntoon. Onhan se nyt aika nopea homma. Tietenkin jos pari päivää kesässä sahailee ja silloinkin päästää sen kiveen niin eipä silloin viilailla kannata.
Jokunen vuosi sitten tuttava sahaili marraskuussa pellon reunan pajukkoa nurin. Kuului jo äänestä että ei oikein terä ole iskussaan.. No vilkaisin terää ja tuskin teroitettu kertaakaan saati haritettu. Lisäksi palanut mustaksi. Neuvoin että josko terän ostaminen olisi paras ratkaisu. Kysyi: Saako edes satasella..?
Jätkä. En tiedä oletko kokemusta omaavana samaa mieltä, mutta mielestäni kannattaa viilata. Kun se niin raivaussahan kuin moottorisahan terä on kaikista ottavimmillaan muutaman kerran viilattuna. Uusi terä on ensimmäisen viilauksen jälkeen vielä vähän ”jyrä”, mutta kun hammas on vähän viilatessa lyhentynyt, niin sitten puru vasta alkaa lentämään. Tietenkin sillä edellytyksellä, että osaa viilata oikein.
Tuli eilen katottua illalla Hytösen Samin tekemä pätkä 460 stihlistä. Siitä innostuneena valjastin aamulla pari kesää ruohotrimmerin virkaa hoitaneen 460 stihlin. Pistin siihen 225 woodcatin terän. Olen aina kuvitellut että siinä ei potku riitä isommalle terälle mutta olipa yllätys miten hyvin siinä riitti potku vaikka oli ihan jämerämpääkin puuta taimikonhoito työmaalla. Silti ensimmäinen tankki kesti 1h25min vaikka sahattavaa tuolla työmaalla oli kyllä ihan reippaasti (sain sen tehtyä loppuun tuossa iltapäivällä). Rupesi jopa hieman harmittamaan 555 huskyn osto kun tuntui 460 niin hyvältä ja kevyeltä käsitellä. Minulla on kumminkin 460 sahoja kaksi ihan hyvä kuntoista, joista toinen on 2021 malli ja tämä jolla sahasin 2018. En ole näillä paljon sahannut kun tullut jyryytettyä noilla isommilla sahoilla.
En minäkään kyllä teriä nakkele menemään ilmanaikojaan kun saahan niistä esim. Penkissä talviaikaan ajankuluksi terotettua pahastikkin kiveen käyneitä hyvään kuntoon.
Toinen huomio mikä Hytösen pätkästä tuli mieleen oli tuo kun minulla on ruvennut olemaan ihmeellisiä lonkkavaivoja joiden takia olen kulkenut hierojallakin. Olen käyttänyt stihlin advance valjaita siitä asti kun ne tuli. Nyt vaihdoin tänään huskyn balance valjaisiin ja kyllä huskyn valjas tukee sahan järeämmin lantiota vasten niin sahan käyttö on tasapainoisempaa. Epäilen että sthlin valjailla on ollut vaikutuksia lonkan rasitukseen pitkältä ajalta. Tämäkin tuli mieleen siis siitä Samin videosta kun se mainitsi asiasta.
Nostokoukku. Olen ehdottomasti aina sitä mieltä, että teroittaminen kannattaa. Teki sen millä välineellä tahansa. Jos viilalla, niin 6,3 mm:n viila on tällä hetkellä paras saatavilla olevista. Kovapalaterälle joko teroituskoneen timanttilaikka, tai porakoneen timanttiviila / hiomapuikko. Myös suorahiomakone on kätevä – niitäkin saa akkukoneena..
Harituksen merkitystä ei liikaa korosta, eikä sitä, että sahatessa pitää olla paraatikierrokset. Kaasuliipasimelle on palautusjousi, eli sen käyttöä pumppaamalla ei voi liikaa korostaa. Meillä on ollut lähes joka luokalla niitäkin, jotka ihan väkisin pitävät tallan pohjassa koko ajan. Kai he vain jäykistyvät siihen asentoon kiihdytyksen lumoamina.
Haritusrauta. Oikea sellainen eikä mikään peltilipare. 6,3mm viilan opin joskus 15 vuotta sitten erään kauppiaan neuvosta ja näytettyä mallia kuinka viilataan.
Kaasun käytön kytkimen pitoalueella oppi Jonsered 51:n kanssa. Ensin poltat pari kytkintä ja vaihdat ne niin kolmas kestääkin pirun pitkään..
On olemassa ihmistyyppi joka ei ole kiinnostunut tekemään asioita kunnolla. Eikä usko jos neuvotaan. Olipa neuvoja kuka vaan. Esim. itseltäni on pyydetty raivaussahaa lainaan ja kysytty: ”eihän sillä muuta tarvitse tehdä kuin heilutella edestakaisin?”.
Jos sahaat itselessi kantaa Viilata 1.tankinjälkeen terä Jos sahahaat urakalla vaihda terä muuten voi jäädä liksat pieniksi jos lippaat terääItse käytän v.klingaa ottaa makosasti ison hussen kanssa
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.