Luetun ymmärryksessä pahoja puutteita. En kanna vehkeitä mennen tullen vaan raivaan tankillisen ja lopetan koska kohde lähellä kotia ja kun tuo tankillinen riittää hiukan yli aamupäivän. Vaikka kohde täynnä tavaraa ( Kalle oli oikeassa, täällä rehevyys joillain palstoilla teettää aika umpiseinää. ) niin rauhallisesti konetta käyttäen tunteja menee muutama. Ja se on nyt poutakin senverran tiukassa ettei juuri kuivana kauempaa pysy. Tämä on vain tämänlainen pikkainen ongelmapalsta ison sähkölinjan vieressä. Tässä tarkoitus on nopeaan kasvattaa raudusta sen aikaa kun sähköyhtiö suo. Kymmenen vuoden välein tulee nk. reunametsän tarkastus ja yli kymmenmetrinen puusto kaadetaan. Raudukset on tarkoitus saada hyvään kuitukokoon siihen mennessä. Hinta on hyvä kun sähköyhtiö maksaa korjuun. Lisäksi puun hinta on tienvarsihinta alueen parhailla taksoilla. Eli paljon raudusta kymmenenssä vuodessa. Siis ei tehdä harvaa mutta hiukan harvennetaan että kasvu pysyy optimaalisena koko kasvu-uran. Sen jälkeen taas nopea uudistus jne.jne.
Heh. Olen varma, että Virtsis on tuota sikarin kikkaa kokeillut menestyksellä jo ~50 v ajan. Ja erinomaiseksi menetelmäksi havainnut. Lienee mittava vaurastuminensakin alkanut juuri tuosta havainnosta.
Kertun sormet ovat niin herkällä heti aamusta, ettei tässä tahdo perässä pysyä! Heh, kyllähän meillä 50 vuodessa on sentään neljä satoa polttopuukoivuista otettu!
Vaatimuskerrointa voi korottaa seuraavasti. Ojan reunasta noin 5 – 6 metrin päässä oleva – yleensä harvempi vyöhyke ensin ja sillä linjalla koko ajan toinen jalka, eli ei kierrellä ja kaarrella. Puut kaadetaan työntävällä terällä, eli ne kaatuvat lähes sahaajan päälle.
Sen jälkeen – jos tuuli ei muuta määrää, takaisin tultaessa kaadetaan ojanvarresta poistettavat puut samaan paikkaa kuin tuossa edellisessä vedossa kaadettiin.
On varmaan TODELLA työläs homma antaa puiden kaatua ihan ite lähes aukkoon, jonka on niille raivannut.
Kun haluaa poistua palstalta vaikeinta mahdollista kohtaa, suositten vielä vetäisemään sen ensimmäisen vedon viereen yhden varvin ja kaatamaan puut kolmanteen kerrokseen. Pitäisi löytyä jo etenemisessä vastusta ihan mallikkaasti.
Paljon on vettä virrannut Kokemäenjoessa, kun muistellaan vähän menneitä. Aikoinaan Jesse oli vielä ehdottomasti sitä mieltä, ettei metsässä mitään raivaussahaa tarvitse, ja jos tästä huolimatta sattui tarvitsemaan, sen oli oltava Oleo-Mac, sillä muilla raivaussahoilla ei tehnyt mitään. Pääsääntöisesti puut piti kuitenkin kaataa Stihl MS 201 -moottorisahalla, olivat puut minkä kokoisia hyvänsä. Kaikki istutettavat taimet piti olla hybridihaapoja, ja autot isomoottorisia Volkkareita ja Jenkki-avolavoja. Mitkään muut vaihtoehdot eivät tulleet kysymykseen. Jos joku julkesi poiketa näistä valinnoista, ansaitsi ankarat nuhteet ymmärtämättömyydestä ja kyvyttömyydestä hoitaa mitään metsäasioita.
Työläs oli raivauskohde erämaassa kilometri kävelyä kylvö männikkö 4 ha meni viikko ikä 16 vuotta oli repimistä tuppaista. Päivässä ajua 74 kilometriä. Korkeita kumpareita . Mutta jäi nätti metsä kasvamaan täystiheä männikkö.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.