Mikä vika (Huski 555/225mm) kun terä polttaa kantoihin mustia vanoja ?Teroituksenkulmat ok ja teräväksi viilatut.Olisko vika harituksessa vai onko liian voimakas saha pitkissä raipoissa(sulkevat terää) ?
Noniin tässä kun on viimeaikoina ollut puhetta raivurinterän teroituksesta ja siitä että kuinka kauan se pysyy terävänä, joten tein tänään testin työmaalla. Otin paketista uuden huskin scarlet terän ja vaihdoin paikalleen. Ensimmäisen tankillisen pysyi terävänä ja toisellakin tuntui aluksi vielä ihan purevalta. Mutta kun rupesi olemaan noin puoli tankkia jäljellä ja rupesi tulemaan isompaa koivua. Sillä hetkellä sainkin hyvin nopeasti huomata että paras terävyys on häipynyt. Kantoihin rupesi jäämään pieniä mustia palo jälkiä. Tämän testin myötä voimmekin päätellä että kuinka usein se terä kannattaa teroittaa.
husku550xp. Jotain on pahasti vialla sinulla, kun kokemukset scarlet – terästä on tismalleen samanlaiset kuin minullakin.
Kun on saha, jossa on tehoa ja kiihtyvyyttä ihan mukavasti ja tankillinenkin kestää lähelle pari tuntia, niin tuo terä riivattu alkaa tuntua tylsältä toisen tankin puolivälissä.
Ohuemmat koivunräipät niiaavat terän edessä, tuntuu selvästi, että ne väistelevät terää. Kun sellaiseen perkauksella työntää kunnossa olevaa 225 millistä terää, se tekee kolmenkymmenen sentin väylän . Kun saman tekee tuolla lähes kaksi tankillista sahatulla terällä, aukeaa hädintuskin viidentoista sentin roilo.
Olen rätnännyt päässäni että Arto teroittaa 200000 katkaistun risun jälkeen. Meillä muilla on joku ongelma tuossa, kun terä tylsyy paljon aiemmin, me ei vaan osata, oikein joukko-osaamattomuutta. Vai voikohan noihin savolaisten juttuihin luottaa?
Eniten kuitenkin hämmentää se että Arto sahaa joka päivä 1 – 2 ha. Lähinnä siksi, että itse olen sahannut useanakin päivänä yli 2 ha, mutta joskus on jäänyt selvästi alle puolen hehtaarin. Taitaa olla tyhjän puhuja tuo Arto, vaikka varmaan kova sahaamaan.
Huippu sahaajalla ja teroittajalla lepattaa vaan housunlahkeet ja apilansiemen etsii kaveria venttiilikumissa.On huippusahaajalla kova poikakin ajoi menneenä 6 kuukautena 55km m-kelkalla joka päivä.Ei se haittaa vaikka ei oo aina luntakaan.
Sitä kun on menevä mies kerkiää tehdä paljon. En silti kadehti ketään. Jammun 3 mukinen lauloi piiitkiä reissuja, Se oli muuten ihanaa. Mukava muistella sitten vaarina keski-ikää. Muutakin kuin itä reissuja.
Kyllä minulla on ollut tapana terottaa tai ainakin tarkistaa terävyys joka tankin jälkeen. 6,3mm viilalla käsivaralta terän ollessa paikallaan. Keikan jälkeen olen ottanut terän pois, laittanut sen viilapenkkiin ja terottanut huolellisesti mahdollisimman oikeaan kulmaan. Aina tuo ei onnistu ja sen on vaan osaamattomuutta. Viilauskurssille olisi varmasti osallistujia jos joku sellaisen järjestäisi. Kurssin jälkeen palkittaisiin terävimmän terän tekijä ja lisäksi palkinnon saisi se, joka tuo kaikkein tylsimmästä terän ja tekee siitä toimivan.
Itse hommasin Husqvarnan viilanohjurin, kun sellainen ainoana kaupan hyllyssä oli. Samalla kapulalla saa tehtyä haritukset ja siinä on myös tulkki harituksen tarkastamiseen. Raivaussahan terän teroitus ja haritus on mielestäni helppo homma verrattuna moottorisahan ketjun teroittamiseen. Pari kertaa, kun ajatuksella tekee, niin aika nopeasti alkaa sen jälkeen sujua. Eikä ole iso homma teroittaa joka tankille.
M-sahan teräketjun teroittamisen opettelu vei paljon pidemmän aikaa. Vei yllättävän paljon aikaa ja kertoja ennenkuin alkoi sujua ja edelleen teroittelen mieluummin ruuvipenkissä, kuin että saha on sylissä.
Raivaussahan terän teroitan molemmilta puolilta samalla kädellä. Moottorisahan ketjun taas eri käsillä. Huomasin toisen puolen hampaista, että paremmalla kädellä lähtee enemmän matskua pois. Sen jälkeen olen työntömitalla tarkastellut, että tulee samanpituista.
Minä olen niin oikeakätinen, että käytän vasenta kättä vain ketjun pitämiseen paikallaan ja siirtämiseen joka hampaan jälkeen. Kun nytkäyttää ketjua joka hampaan jälkeen eteenpäin, voi lykätä kädellä viilaa tismalleen samassa asennossa.
Suositellaan tosin käyttää kahta kättä yhtäaikaa viilaamiseen, käytän vain yhtä.
Normaalisti teroitan sahan sen ollessa polvien päällä, ei ”sylissä”. Oikealta puolen työntäessä saha on helppo pitää vasemman käden painaessa, mutta vasenta puolta viilatessa pidän tukevammin kiinni laipasta ja ketjusta.
Kun viilan asento ja tyyli on varmoja, voi keskittyä katsomaan, milloin teränsuu menee ”kiinni”. Ja kaikkia hampaita yhtä paljon.
Joku tollo vannoo purupiikin madaltamisen rohkeasti – takaavan, että ketjua ei tarvitse teroittaa kun kerran viikossa, mutta se on aivan hullun höpinöitä. Sillä ei ole mitään yhtäläisyyttä ketjun terävyyteen, vaikka säätöhampaan ajaisi pois kokonaan. Jäänsahaajat ovat smirgelillä laskeneet purupiikin pois, mutta puun ja jään sahaus ovat täysin eri asioita.
Rullaviilanohjain on kätevä ja helppo käyttää, kunhan tajuaa en sielunelämän. Sekin on aina kaikille ketjumalleille omanlaisensa, toki ketjumallikin on merkattu siihen ”satiaiseen”.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.