Kaikilla kolmella suuremmalla merkillä, eli jonsered/huskulla ja stihlillä on pitkäputkiset versiot ammattilaitteista. Esim tuon testin jonssin yleisversio on CC2245, Stihlillä saa pidemmän putken version (K on metsämallin lyhytputkinen versio). Noissa yleisversioissa on sitten kulman asteet myös trimmerikäyttöön sopivammat, eli terä asettuu maanpinnan suuntaiseksi valjaiden normiasennossa. Myös kulmavaihteen välitys hitaampi, jotta vääntää piisaa siimakäyttöön. Mettäkäytössä vaikuttaa yllättävän paljon terän jumituksiin, kierrokset jää turhan pieniksi.
stihlin nykyraivureista kysyin, kun tilasin metsäkulman. Tehokkain pitkäputkinen on fs460 kuulemma. Pitkäputkinen tulee, kuten oma 410, korkeammilla kahvoilla ja ruoho/yleis-kulmavaihteella. Tuo jonssin cc2245 on myös yhtä pienellä moottorilla kuin stihlin460. Olen kyllä loma-raivaaja, mutta mun mielestä näät ~2,2kW raivurit ei ole kunnon ammattisahoja. Kyllä vanhan huskyn 2,6kW puhti oli aivan eri luokkaa, sellaista mitä kuuluisikin olla, jos kunnon sahan haluaa. Tuo metsäkulma, jonka hommasin , on juurikin fs410-k mallista ja on hieman eri välityksellä kulmaeron lisäksi.
2,2kW raivurit ei ole kunnon ammattisahoja. ………..Melkein kaikki ammattimetsurit käyttää niitä tai ainakin omistaa sellaisen….Eli miksi sitä sitten kutsutaan.
Kyllä HVA:n 2,2 Kw:n raivurit tehonsa ja kuutiotilavuutensa puolesta ovat ihan kelpo vehkeitä. Ammattikäyttöön tehdyt Jonssi ja Husku ovat lähes täysin samoja sahoja.
Eniten kuitenkin sahan käyttökelpoisuuteen ja mukavuuteen vaikuttaa sen ”luonne”. moottori voi olla kierrosherkkä, hyvin vääntävä, taloudellen ja kestävä – Tai sitten ei!
Sahan voimansiirto ja ennenkaikkea kulmavaihteen välitys voi viedä paljon hyvältäkin koneelta. Kädensijat, kaasuliipaisin, ergonomia ylensä, tärinä ja vatkaaminen, käyntiääni ja valjaat – vaikuttavat työskentelyn mielekkyyteen.
Kun terän kierrokset on välitetty sopiviksi, kun kone kestää kierroksia, ja käyntivarmuus on hyvä olosuhteista riippumatta, niin pienemmälläkin paperiteholla pärjää loistavasti.
Kun työkseen kantaa raivuria päivät pitkät, oppii arvostamaan myös painoa ja jopa tankkausvälien pituutta.
Hinta ei ole ammattimetsurin kohdalla ratkaiseva.
Huskulla on ollut malli, jossa oli todella kehno kulmavaihde. Myös koneessa oli toivomisen varaa.
Pitkän teräakselin toivojilta kysyisin: – Minkä korkuisia kantoja haluatte sahata?
Saatavissa ruohosetti…eli toisen välityksen ja kulman setti ilmeisesti.
Sitäpaitsi, muualla meillä raivaussahoina tunnetut vehkeet ovat nimeltään pansasleikkureita, eli brushcuttereita. Eli ne on ensisijaisesti suunniteltu kolmioterille.
Ja sitten kun unohdetaan koneen kuutiot ja hevoset niin voidaan miettiä mikä on se sahurin rooli ? Ihan sama vaikka minulle annetaan mikä saha niin jälkeä ei tule siihen malliin kuin ammattilaisella.
Ja varmasti oikealla tekniikalla säästää voimia ja tekniikka ei kehity kuin tekemällä…..
Juu, sahurin rooli suuri ja itseni luen luokkaan harjoittelija. Mutta mutta, jos tämmönen noviisi tottuu kunnon tehoihin, niin heikkotehonen tuntuu sitten heikkotehoselta. Puolenmetrin kantoja en halua jättää ja vanhalla sahalla tuli koitettua valjaitten säätöjä kyllä. Korkeampia kahvoja en lyhytputkisessa koittanut. Nyt on siis ajoasento pirun hyvä ja rasittamaton, eli homma luonaa, enkä pitkäputkista ole mitenkään kankeaksi havainnut. Noin muutenvaan, kun kulmavaihteen tietoja netistä pläräsin, niin stihlin englannin sivuilla suositeltiin 190cm ja pidemmille pitkäputkista raivuuhommiin ja täällä missä puuta oikeasti on, niin myyjät on ihan huulena.
Kuitenkin meillä koulun puitteissa karsiutui käytännössä kaikki heikot yksilöt ja mallit varsin tehokkaasti pois.
Laatumerkkienkin suhteen oppi tulemaan varovaiseksi, kun tuli uusia versioita – jopa uusi valmistuserä oli joskus melko onneton.
Meillä on lähellä varsin hyvä piirimyyjä, jonka kanssa ei ole tullut ongelmia tyyppivikojenkaan kanssa, maahantuoja on joskus meinannut hermostua.
Esim Tilhin raivurien ja ketjusahojen kaasarit tilttasivat eräänä syksynä. Yhteensä 15 – 20 kaasutinta vaihdettiin ja käytäntö oli, että sahat vietiin sellaisenaan liikkeeseen, jolloin huoltomies teki disgnoosin ja vaihtoi kaasarin. Hän halusi sen tehdä itse.
Huskun eräs malli leipoi kiinni ilmavuotojen takia. Liian heikot osat, kurkut vuoti jne. Niitä tuli ketjureaktiona vajaa kymmenen samaan syssyyn. Takuukorjaukset – sama liike.
Mutta petep. Kyllä hyvällä sahalla on kuitenkin mukavampi ja tuloksekkaampi työskennellä kuin huonolla. Lisäksi on ne valjaat…
Tottakai hyvät vehkeet helpottaa tekemistä jos osaa käyttää laitteita oikein. Itsellä on suhteellisen hyvä peruskunto ,mutta kun päivän käy jonkinmoisissa ”metsähommissa” niin tulee aina mieleen että tää on miesten hommaa.
Se on vähän sama asia kuin se että ei hyvällä kameralla kaikki saa yhtä hyviä kuvia. Siinä pitää olla se jokin ja tokihan ihminen oppii kaikenlaista jos vaan haluaa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.