Entäs sinisillä nauhoilla? Mitä niillä oli merkattu?

Aivan aloitusvaiheessa, kun kurssilaisille pitää päähän juntata oikean runkoluvun saavuttaminen kerralla, on käytetty nauhoja niin, että kurssilaiset liputtavat jäävät puut riittävän isolle alalle, jossa niiden valinta ja tiheys tulee selville.

Lehtpuustossa ja matalassa männikössä ei meinaa tiheys tulla riittävän harvaksi kerralla, vaan joudutaan nyppimään nauhoja pois.

Sitten mallikoealan opettaja harventaa sahalla hieman vähemmän näyttävin liikkein, mutta jos esim tuulee hiukankaan, myös sen vaikutus selviää kerralla kaikille.

Sen jälkeen kurssilaiset aloittavat omien alojensa käsittelyn. Ja kaikkien tuloksesta arvioidaan jäävän taimikon tilanne.

En usko, että kaikille Savolaisillekaan pitää liputtaa kaikki jäävät puut, vaikka se kyllä työllistäisi aika kivasti henkilöitä.

Nythän meillä siis on jo robotti-imureita ja itseohjautuvia ruohonleikkureita ja toisaalta laserkeilaus, jonka avulla voidaan tunnistaa puulajeja sujuvasti.

Olisiko siis näin, että 5 vuoden kuluttua käydään vaan viemässä lanka kuvion rajalle (jos sitä ei muuten tunnista) ja sitten viedään härveli metsään surruuttelemaan sinne itsekseen? Johonkin metsäautotien kääntöpaikalle voisi sitten viedä jonkun aurinkokennoilla päällystetyn pakettiauton, josta pikkukaveri voisi hakea välipalaa kun omat akut ehtyvät? Voi tietysti olla, että aluksi pitää itse olla raivaussahan kanssa tekemässä naapurikuviota, jos raukka sattuu kellahtamaan maastossa kumolleen? 😀

Tämä olikin kiinnostava tieto. Periaatteessa voisi kuvitella, että ensi vuonna sitä kaveria ei tarvita ollenkaan, koska se robotti jo itse muistaa, miltä alueelta sen piti leikata ja miltä ei plus että mitä pinnanmuotoja siellä oli. Jos siis on tarpeeksi fiksu robotti.

Tottakai taimikonhoito on paha tehtävä, koska tietysti puissa on laatuvikoja ym., joiden erottaminen voi olla hankalaa robotin näkökulmasta, tai siis robotille kestää vähän kauemmin opettaa, mitä sen pitäisi tehdä ja olla tekemättä. Toisaalta jos taimikonhoidossa robotti jättää satunnaiset 2000 runkoa hehtaarille tasavälein ja valitsee näihin 2000 runkoon pääasiassa sellaisia runkoja, joissa on neulasta muistuttavia elementtejä, voidaan sitten kysyä, että jääkö taloudellinen tappio sittenkään kovin suureksi (ensiharvennustuotto vs raivauskustannus), jos toisaalta oletettaisiin, että robotti olisi halvempi kuin ihminen raivaussahan kanssa. Äiteeni sanoi jo kultaisella 80-luvulla, ettei ”mikkään oo niin kallista ku viaraan tyä”, eikä kehityksen kulku ole ainakaan muuttumassa sen asian suhteen.

Niitä kauko-ohjattavia leikkureita käytetään yleensä jyrkissä rinteissä ja kohteissa, missä koneen stabiliteetti ei salli korkeaa painopistettä.

Aika kaukana ollaan vielä raivausrobotista, mutta on jo tehty konenäöllä puut valitsevaa kokeilua, onnistuu pienemmillä taimilla. Ei mahdotonta, mutta vielä on ihmistyö kustannustehokkaampaa.