Mahtavaa, että tänne on kertynyt valtaisa tietopaketti raivaussahoihin liittyen. Suurkiitos kaikille tietoaan jakaneille!

Maailma on raivareita pullollaan, on jonsset ja husset ja tilhet… ja muitakin merkkejä (vähemmän tunnettuja!). On varmasti ensimmäiseen puskaan sippaavia halpiksia kuin myös jyräköitä ja tyyriitä ammattisahoja. Kun vasta-alkajalla iskee kiire ja kutsumus yhtäaikaa, silloin mennään intuitiolla. Ostopäätös osui seitsenkiloiseen dolmariin (MS-335.4T) eikä myyjän ammattiosaaminen ollut vailla merkitystä. Ensimmäisten raivaussessioiden jälkeen en kadu tippaakaan. En voi tietenkään verrata vehjettä mihinkään muuhun kuin verrattomaan Raiva-raivausveitseen, kun aiempaa kokemusta oikeista raivaussahoista ei ole. Sanoisin yllätykseksi itsellenikin, että pikkudolmari on näppäryydessä lähes Raivan veroinen.

Kun uusi saha hohteli aamuauringossa metsän laidassa, se näytti niin säyseältä ja yhteistyökykyiseltä, että sormet ihan syyhysivät päästä kokeilemaan. Kaikki taannoinen kauhu tuhoa tuottavaan, räyhäävään masiinaan oli kaikonnut – siitä tuli heti ystävä! Käynnistymisessä ei ongelmia, ääni pehmeä. Ja perhana miten se puri puuta. Sitä pystyi hallitsemaan vähäisilläkin käsivoimilla eikä se ryöstäytynyt omille teilleen kuten pelkäsin. Raivattavan raipan sai poistettua siististi jopa sentin etäisyydeltä säästettävästä taimesta. Luulin, että se on mahdollista vain maanmainiolla raivausveitsellä. Pensankatkua ei tuntunut työmiljöössä, se 4-tahtimoottori taitaa polttaa kaiken tarkasti. Ja aika pitkään sai heilua, ennen kuin tarvitsi lisätäkään polttoainetta.
Kämmenkaasu oli miellyttävä käyteltävä, samoin kahvat käteen istuvat ja hyvässä asennossa. Voiko muuta toivoa? Toivottavasti se nyt kestää kunnossa jonkin aikaa! Tätä herkkua on kyllä näköpiirissä riittävästi.

Joo jees, kyllä kelpaa. Ainoa miinus tulee valjaista, jotka on ilmeisesti jotku ihmehimpularuohovaljaat. Joutuu ehkä vielä tarkentelemaan sitä puolta paremmalla ajalla.