Meillä mennään urakalla mo: tietää hinnan jo sopimus vaiheessa. Työmaat kulkee woodforcessa . Tarvittaessa saa metsästä kuvan minkälainen metsä tulee. Runkoluvut työn jälkeen poistuma ja kasva metsä. Ilmoituksen kun työ alkaa/loppuu.

Tanelin malli on ilmanmuuta paras, jos hinnasta sovitaan. Suuret firmat syöttävät raivaussahatyöt urakoitsijoilleen hehtaarihinnoilla. Jokaisella firmalla on omat työvaikeustaulukkonsa, johon hinnat perustuvat. Palkattu työmies voi silti tehdä tuolle urakoitsijalle työn aikapalkalla, kun vaan löytyy luottoa, että työ on tarpeeksi tehokasta.

Tuntipalkkausta aina pohditaan raivaustöihin, mutta moni metsuritoveri tekee mieluummin urakalla. Koska urakkapalkalla helpot kohteet, joissa päivätuotos on hehtaari tai ennemmän, niin silloin tienaa enemmän kuin isollakaan tuntipalkalla.

Vastaavasti vaikeissa nuoren metsän kunnostuksissa urakkahintaa on vaikea etukäteen saada sopivaksi kaikille osapuolille. Tuntipalkka toimisi niissä kohteissa. Metsänomistaja ei vain silloin tietäisi, paljonko tulee kustantamaan ja loppulasku voisi olla mitä vain, jos päivätuotos on 0,1-0,4/ha päivä. Tällöin voisi sopia katto kustannuksille. Tehdään vain sen verran, ettei loppukustannus ylitä tiettyä rajaa. Taimikko jätettäisiin sitten kesken, jos ei sovittuun tuntihintaan ja kustannuskattoon valmistuisi. Harva metsänomistaja suostuu hintahaitarilla tehtyyn kauppaan, että kohteen kustannus on 450-800€/ha plus alvit.

Myös tuntipalkan asettaminen oikeaksi onkin hiukan hankalaa ja aina päädytään urakkahintoihin.

Metsänhoitotöissä tosiaan tuntuu turhalta, kun ukot käy kävelemässä taimikoita ilman sahaa ja tekee tarjouksia. Kaikille olisi paras, kun taimikkoon menee ukko, niin saha olisi jo mukana.

Paras tilanne on myös, kun metsuri saisi kunnon palkan, eikä tarviisi v–tuspäissään sahailla. Se on aika mukava sahata ja tehdä töitä, kun tietää tienaavansa. Tämä tilannehan on, kun metsänomistaja itse omatoimisesti tekee raivausta. Tietää tienaavansa niin mukavaa hommaa on.

Puukille ja muille, jotka nostavat aina esille puunhinnan seisomisen paikoillaan ja jollakin laskukaavalla laskeneen 80-luvulta. Oletteko ajatelleet tätä:

Jo näillä laskeneilla tai paikallaan pysyneillä kuitupuun/tukin hinnoilla metsänomistus on ollut kannattavaa ja vuotuiseksi tuottoprosentiksi muodostunee 5%.

80-luvulta alkaen metsää omistanut on saanut huikean kumuloituvan tuoton ja lisäksi itse metsäpohjan arvo kolminkertaistunut tai vähintään tuplaantunut.

Lisäksi osaavalla metsänhoidolla ja ilman jatkuvan harsinnan kokeiluja yms. erikoispuulajien kokeiluja tai vääränlaisia hakkuutapoja väärään aikaan, harjaantuneet ja omatoimiset metsänomistajat ovat saavuttaneet parempiakin tuottoja.

Mitä jos puunhinta olisi noussut tasaiseen ja olisi nyt vaikkapa 1,5 kertainen nykyiseen hintatasoon?

Metsää voidaan pitää maailmassa yhtenä vähiten riskisimpänä ja kohtalaisen hyvän tuoton kohteena. Markkinatalous ei päästä tapahtumaan tilannetta, jossa jonkin sijoitusmuodon riski-tuottosuhde olisi liian hyvä. Korkeat tuotot vaativat korkeampaa riskiä. Jos metsän tuottoprosentit korkeamman puunhinnan vuoksi nousisi yli kymmeneen, markkina hakeutuisi tänne Suomeen metsätilojen perässä. Omistajat vaihtuisivat nopeasti metsätiloilla. Mr. Market korjaisi nopeasti vääristymän, metsäpohjan hinta nousisi ja metsää ostettaisiin kalliimmalla, koska täysin varman ja lähes riskittömän tuoton saisi edullisesti. Tai korkeamman puunhinnan vuoksi metsän hakkuuaikeet nousivat ja tehdaskapasiteettia suurempi tarjonta korjaisi tuotot alaspäin. Leimikoiksi kelpaisi vain parhaat kesäkohteet lyhyillä kuljetusmatkoilla. Metsän arvo romahtaisi muunlaisilla metsätiloilla. Nyt Metsäteollisuus on saanut tasapäistettyä joka perukassa olevan metsätilan ja metsänomistajan, vakiinnuttanut markkinan entistä turvallisemmaksi ja tulevaisuuden näkymät myös.

Mitään sen kummempaa laskukaava ei tarvitse käyttää, kun on kokemusta puunhinnasta pitkällä aikavälillä ,  tilastoista ja vanhoista mittaustodistuksista löytyy lisää,  jos ei ole kaikki muistissa.   Pitää muistaa myös miten metsäverotus on muuttunut vuosikymmenten aikana ja miten sillä on ollut vaikutusta myös  tuotto%:iin.   5 % :n tuotto on maksimitasoa johon ei ole päästy eikä päästä läheskään kaikilla metsätiloilla eikä kasvupaikoilla.    Eikä %-tuotto kerro koko totuutta muutenkaan  metsän kasvatuksen todellisesta tuotosta tai tuottamattomuudesta.  Suomessa kiertoaika on niin pitkä, että esim. perintöverot rokottaa tuotosta ison osan samassa suvussa olevilta tiloilta mutta se unohdetaan jatkuvasti tuottoarvioissa tahallaan tai muusta syystä.   Metsän tuotto ei ole täysin varmaa eikä riskitöntä.   Joka niin kuvittelee ei tiedä todellisuutta.       Metsäteollisuus ei ole myöskään tasapäistänyt joka perukassa olevaa metsätilaa ; puun kantohinnat vaihtelee paljon leimikkotekijöiden ja metsän sijaintipaikan mukaan sen lisäksi,  että vuosittaista vaihtelua tietysti on myös vaikka hintatrendi onkin selkeästi ollut laskeva jo n. 40 vuoden ajan.  Ylituotannolla ja ulkomaan tuonnilla kuitupuun hinta on pidetty matalana.  Joidenkin metsärahastojen tuoto%:hin tavan mo:n tuottoja on turha verrata koska rahastot kertoo yleensä tulosodotuksensa liian positiivisena monesta eri syystä ja omistuksiin kuluu usein mm. rantapalstojen kaavoitusten vaikutusta.

Jos puun kantohinnat olisi nousseet 1,5 x nykytasoon verrattuna , niin se olisi ollut vain oikeus ja kohtuus koska muut kulut ja hintataso on nousseet 3 -kertaisiksi.  Mh:oon ja mm. teiden kunnossapitämiseen  olisi paremmin varoja mistä satsata  keskiverto mo:nkin.  Selluköpien palkankorotukset on aina ulosmitattu puun kantohinnasta. Siksi sen osuus onkin vain n. 4 % sellun keiton kustannuksista, ulkomaan puun osuus  n. 2 % vaikka puuta ostetaan huomattavasti suurempia määriä kotimaasta kuin %-ero antaisi muuten olettaa .  Työkustannukset on n. 16 %:n kieppeillä tehtailla.