Yrittäjä-metsurin kanssa voi tehdä urakkasopimuksen ihan suoraankin, ei siinä tarvita MHY:tä väliin vetämään. Täällä paikalliset yrittäjät hoitavat koko homman, laittaen myös KEMERA- hakemukset liikkeelle.
On kartat ja suunnitelmat kaikkiin hommiin, mitä metsuriyritys pystyy tekemään. Nytkin tuossa lähellä kahden metsurin ryhmä tekee aika isoa savottaa kahdelle eri tilalle, jotka ovat rajanaapureita. Energiarisusavotta näyttää olevan sellainen, että siitä tulee MO:lle vain maksuja, mutta tuo toinen palsta antaa tukkiakin ja lisäksi koivu – ja haapakuitua.
Traktorissa on neljässä pyörässä ketjut ja kärryssä mekaaninen veto, joten liikkuminen sujuu vaivattomasti. Kärryynkin saisi ketjut tai telat, jos tarvittaisiin.
Pieni fipa on toiminnassa: Ajo tapahtuu osan matkaa tiellä, ja tankissa on takuulla polttoöljy.
Mikä siinä on etteivät ,etsänomistajat uskalla tehdä sopimusta suoraan yrittäjämetsurin kanssa?
Tietysti jos on etämetsänomistaja, joka ei ole koskaan metsänsä nurkkapaaluja käynyt katsomassa, niin silloin sitten MHY. Tai jos ei enää pääse edes toisen kuljettamalla autolla metsä-autotieltä kohdetta katsomaan.
Minä ainakin aioin tehdä sopimukset suoraan yrittäjän kanssa jatkossakin, jos yrittäjiä on saatavilla. Teen niin silloinkin vielä kun en enää pääse tieltä metsänpuolelle. Sängynpohjalta en sitten enää hommaa ohjasta.
Oliskohan tuohon uskalluksen puutteeseen suurin syy pelko siitä että metsuriyrittäjä tienaa liikaa? Sen estämiseksi maksetaan hiukan välistä MHY:lle.
Samaa olen ihmetellyt itsekkin. Mutta usein siinä on synergiaetua niin että hoidetaan joku matsänhakkuu toimenpide ja siinä sivussa työnnetään raivaus kun urakan voi maksaa kätevästi puunmyyntituloilla. Monelle kaupunkilaismetsänomistajalle mieleinen toimi. Voihan siinä raivaukselle hintaa tulla mutta onhan se helppo homma ja vaivaton.
Tuossa tuttavalle mhy hoiti melkoisen harvennusurakkaanja työnsivät mukaan ojitusta useammalle hehtaarille. Ojat olivat vielä hyvässä kunnossa muutenkin mutta ei muuta kuin ojia perkaamaan. Onneksi metsänomistaja tuli järkiinsä ja perui ojitusurakan. Liput näyttää olevan vieläkin ojien päissä että suunnitelma oli valmiina. Markkinatalous houkuttaa sellaisiinkin toimiin mikä aina ei ole järkevääkään kunhan maksaja vain löytyy.
Mielenkiintoista olisi nähdä sellainen tarpeeton ojitussuunnitelman kepitys. Minulle kun on tullut sellainen käsitys, että kaikkiin ojituksiin on aina ollut tarve, jos metsää on aiottu kasvattaa. On sitten vähän eri juttu, jos ruvetaan katsomaan onko paikka sellainen että se metsänkasvatus ojitusten turvin on järkevää. Tullut nähtyä joku sellainenkin paikka, jossa se on kyseenalaista.
Minun metsääni on nyt ojitettu useamassa jaksossa. ensimmäiset pienetb yritelmät olivat jo 50 luvulla. Sitten kolme ns Tapion ojitusta, jokaisessa on lisätty ojia ja edelleen löytyy paikkoja, jotka pysyvät liian märkinä.
Puustolla on toki merkityksensä, mutta sitä kyllä myös vahvasti liioitellaan. Jos tuo yli sata mottia on hehtaarilla, niin ehän sinne ojien avaukseen pidä suin päin rynnätä, mutta seuraavan harvennuksen yhteydessä tilanne pitää tarkistaa.
Täytyy muistaa että niitä sopivasti läpäiseviä moreenimaita ei ole koko maassa. Suomessa on humidinen ilmasto, eli sadanta on selvästi suurempaa kuin haihdunta.
Noissa työsopimuksissa ja – tilauksissa on tosiaan se pelko monellakin, että jos se yrittäjämetsuri tai vastaava tienaa siinä. – Senhän pitää tienata, sen takia se tekee sitä, että tienaisi ja saisi eukolle kretonkia ja lapsille koulutusta.
Tehtiin joskus joitakin urakkakeikkoja, joissa pääsi aika hyviin ansioihin. Pojat keksi, että käydään siellä lauantaina ja sunnuntainakin, mutta otetaan vain kilometrikorvaukset.
Kolmeen pekkaan teimme keikkaa, mutta ne kaksi – olivat veljeksiä, kävivät kaksistaan ja merkkasivat minutkin olleen kyytissä.
Tutulla maatalousyrittäjällä on tuorerehukoneet ja traktorit viimeisen päälle ja hän urakoi niillä kesällä. Sanoi, että tuntiajoa ei kukaan tilaa, kun tuntitaksa on heistä niin kallis. = kallis koneketju, mutta kun hän ajaa samalle isännälle hehtaaritaksalla, saa helpohkosti tuplapalkan tunnille.
Koneet ovat tehokkaat ja pinta-GPS-mittarilla mitataan hehtaarit. Kateus on kuitenkin kantava voima.
Niin, lienet Jätkä oikeassa että kateus on pahin asia.
Tässä raivausurakoinnissa on vielä hölmöys että molemmat osapuolet samoilevat kohdetta läpi, ihan ilman työkaluja ja sitten kinastelevat siitä urakan hinnasta.
Jos tehdään tuntityönä niin tarvitsee sopia vain alueen rajoista. Isäntä ilmoittaa kannon pituuden ja muut työn kriteerit ja eikun saha laulamaan.
Ja onko se kilpauttaminen näissä asioissa muka niin tarpeellista, siinäkin palaa molempien osapuolten aikaa. Kun kumpikin osapuoli on kuitenkin jollain tavalla tietoinen kohtuulisesta tuntihinnasta, niin miksi sitä pitäis joka kerta ympäri kylää kysellä?
Tavallaan-Taneli, sinä olet kilpailuttanut jo hinnan. Homma mennee juuri kuten sanot,
En tajua sitä, että pitää esim tunti / päiväpalkalla fuskata niin paljon kun vaan uskaltaa. Vaikka onhan siinä se, että jos ei ole muita hommia, voi työmaata vitkuttelemalla saada päivän pari pitemmän työsuhteen.
Hyvä suoritus aina kun se on mahdollista, poikii lisää töitä ja mainekin kiirii.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.