Onko kokemuksia kovapalateristä? Tekeekö mitään? Isompaa puuta nurin tarkoitus laittaa eli tulevan harvennuksen perkaus, pihlajaa ja muuta paskaa on reilusti, mäkinen maasto ei paljon kiviä..
Mittailin yhden kovapalaterän paloja. Säteen suuntainen korkeus n. 5mm. Pala on yhtä leveä koko pituudeltaan.
Haritus 0,5 mm – jolloin toiselle puolelle jäi 0,4 mm. Elikkäs jokainen pala hankaa katkaisujälkeä 5 millin mitalta.
Kenttäsirkkelikäytössä on mittaltu peltiterän ja palaterän tehon tarvetta ja päädytty noin 15 – 20 prosentin eroon peltiterän hyväksi.
Elikkäs jos on tehokas saha, niin ei haittaa, vaikka ajaisi palaterällä, mutta heikkotehoisella sahalla voi olla, että palaterällä alkaa tihkasemaan.
Muistutan kuitenkin noita taitamattomia teroittajia siitä, että terän mutteri pitäisi uusia aina kymmenennen avaamisen jälkeen.
Nyt on tullut kaksi viikkoa sahattua samalla kovapalaterällä ilman teroitusta ja edelleen hyvin katkeaa käsivarren vahvuinenkin puu.
Pari kertaa on terä haukannut maahan, mutta ei onneksi ole osunut kiveen.
Myönnettäköön, että näillä vuosilla ja lämpötiloilla säästynyt viilausaika tulee enemmänkin käytettyä palautumiseen kuin sahaamiseen!
Itse olen nyt tehnyt niin että päivän päätteeksi teroitan terän autolla ja kerran päivän aikana. Joten ei paljon kulu aikaa teroitukseen. En tiedä onko noilla ajoilla järkeä hankkia kovapalaterää jos yhdellä peltiterällä ajaa koko kesän.
Tietenkin jos kiveen tai maahan päästää on tilanne ihan toinen. Joskus kun oikein pahasti ajaa niin melkein kannattaa roskiin heittää kun alkaa viilaamaan. Onneksi tänä kesänä ei ole vielä tuollaisia kiveenajoja tullut, mutta vielä on kesää jäljellä.
Ollaan nyt kesäkuun alusta neljän henkilön toimesta sahattu kolmella sahalla kovapalaterillä taimikonhoitoja ja varhaisperkauksia.
Yksimielinen mielipide on, ettei takaisin peltiteriin enää vaihdeta.
Ostakaa kokeeksi yksi kovapalaterä, niin keskustellaan aiheesta lisää!
Tällä menolla kohta joltakin löytyy peltiterä joka on siirtynyt perintönä isältä pojalle, eikä sitä ole tarvinut viilata kertaakaan, vaikka sillä on raivatta kaikki talon metsät useampaan kertaan. 🙂
Jovain mie voin kuvata peltiterän jota on käytety neljäsä polovesa. Just sen kläpille annon ennakkoperuna. Mie sen huomena kuvhaan savusaunan seinälä ja mie takhaan jotta saunanseinäsä o tippaakhan liimaa ja se on siirretty senthän kuus kertaa vuossaan aikana,sauna,,,
Metsätöissä on perinteisesti suhtauduttu torjuvasti kaikkeen vähänkin uudenpaan.
50-luvulla syntyneenä ehdin juuri ja juuri nähdä siirtymisen pokarista moottorisahaan, eikä sekään rutinoitta mennyt.
Raivaussahakin oli jokseenkin pirun keksintö.
Seuraavaksi vannottiin, ettei traktori tule koskaan korvaamaan hevosta metsässä.
Eipä sitten ollutkaan maataloustraktorin voittanutta, kun ensimmäisiä metsätraktoreita alkoi ilmestyä palstoille.
Maanmuokkauskoneet metsässä tiedettiin turhiksi.
Metsäteitäkään ei tarvittu.
Pottiputki luokiteltiin leluksi. – Kuokka ja avojuuritaimet se olla pitää!
Jalostetut siemenet ja -taimet eivät kuulu Suomen metsiin!
Moto ei tule koskaan yleistymään puunkorjuussa, sanottiin vielä 80-luvun alussa.
Motomitta ei ole toimiva mittaustapa, tiedettiin 80-luvulla.
Kännykkää ei luvattu hankkia, saatika viedä metsään
Paidantaskussa olevasta mobilaatista löytyy metsätiedot nyt ihan kätevästi.
Yksi asia on kuitenkin täysin varma.
Raivurin peltiterää ja viilapakettia ei korvaa mikään!
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.