terän huipputerävyys häipyy ensimmäisen tankin aikana… Niin se menee terän nokka tylsyy, sen voi erilaisella viilauksella välttää.  Minusta ei anna oikeaa kuvaa sirkkelin terän ja raivarin terän vertailu. Meillä testattu raivarin teriä paljon moottorina sahan voimanlähde viilauksella saatu huimat erot nopeudessa. testi puuna kuivakoivu lauta.

Terän särmä on aika tärkeässä roolissa ja jokainen, jolla on silmät päässään, näkee viilatessaan, kuinka särmän kiilto häipyy. Kun koittaa kierteen poistamisen jälkeen terän särmää sormella, se tkertuu ihoon. Kun koittaa kynnellä, jo hipaisemalla tulee kynteen naarmu.

Kun terällä on sahattu kaksi tankillista (HVA), niin terän särmä kiiltää, eikä sillä tule naarmua kynteen. Miksi siis ei käyttäisi reilua minuuttia kevyeen viilaukseen, kun samalla saa pientä lepotaukoa työn lomaan?

Sirkkelin terä on aivan samassa asemassa kuin RS:n terä. Samat lainalaisuudet vaikuttavat molempiin. Iso terä vain on herkempi kaikille mahdollisille virheille: pyörintänopeus, syöttönopeus, ohjurit. lämpö – myös akselin lämpö, pihka terässä. Ja tietenkin jännitys ja tylsistyminen.  Kun terän särmä = teränsuu alkaa kiiltää, terä alkaa huojua, ellei sahurit huomaa, niin vastaanottaja kyllä huomaa, että paksuus vaihtelee.

RS:n pienessä terälapussa noita kaikkia ei esiinny, mutta terävä sen pitää olla.

Noille surkeille teroittajille suosittelen kovapalaa ja timanttilaikkaa kotiteroitusta varten. Pala teroitetaan, kuin lattaviilalla olisi teroitettu.

Terävän ja ”terävän” terän ero on suuri, kun siihen lisätään haritus ja sen puuttuminen, niin yhtälö on minulle aivan liikaa. Kun olen katsellut lukemattomia sahaajia, olen nähnyt, kuinka sormenvahvuinen koivu väistää terää. Se tekee sen jopa silloin, kun terä on terävä, mutta ei haritettu.

Kun sen laittaa kuntoon, niin tuntuu, että terä koukkaa risun poikki, vaikka se vain hipaisee runkoa.

Kunnollisella terällä pystyy tekemään samalla työmaalla pidempiä tankillisia ja enemmän pinta-alaa joka tankilla. Ero voi olla häkellyttävän suuri.

Petkeles:” -Nii, terävämpi kulma antaa paremman leikkuutehon ja loivempi kestää pitempään, oli kyseessä puukko tai höyläkurso. Minä suosin syvälle viilattua peltiterää 15 asteen kulmalla. Syö puuta kuin hullu, ite ei tarvii kun roikkua matkassa. Teroitus tilanteesta riippuen jokaiselle tai joka toiselle tankille.”

Tuo 15 asteen kulma leikkaa viiltämällä, eli erittäin kevyesti. Se tosin vaatii vähintään oikeanlaisen harituksen, koska isommassa puussa se auraa kaiken lastun hampaan sisäpuolen kylkeen. Se näkyy joskus teroittaessa, kun hampaassa on putua yllättävän paljon.

Ei raivurinkaan terän leikkuunopeuksia juurikaan kannata vertailla kuivan koivulankun sahauksessa. On kysymys aivan eri materiaalista kuin kovasta kuivasta koivusta.

Pojan mossit metsurikurssilla viilailivat teräänsä ja sitten heti kiekotusta perään. Kielsin jyrkin sanoin moisen hölmöilyn, noloimmat vetivät siinäkin kiveen tai maihin.

Sällit viilasivat teriä, eivät teroittaneet. Joskus piti viilauttaa moneen kertaan hampaat, ennenkuin niitä voi sanoa teräviksi. teroittajan pitää nähdä, milloin terä on terävä, ellei näe, kannattaa vaikka hankkia nippu kovapaloja ja teroituttaa ne huollossa.

arto: kenttäsirkkelin terät on teroitettu nolla kulmaan jo kymmeniä vuosia. Jo asteen – parin heittoa pidetään pahana virheenä.