Ohjeissa neuvotaan ostamaan aina uusi lukitusmutteri, kun vanha ”nylock” ei enää pidä.
Itse en ole uusia muttereita ostanut, vaan olen lukinnut sen saman mutterin aina uudelleen ja uudelleen ruuvilukitteella. Ja hyvin pysyy ja saa auki normaalisti.
arto:”-Se kannattaa muistaa raivausaha ei ole kanki jolla heitellään. Yli 30v kokemuksella terä leikkaa ja määrää puun kaatumasuunnan. Kaikki melkein rennoilla käsillä ilman voimaa. En kaipaa terän alakuppia. Siitä haitta työnteossa. Käsien tehtävä ohjata sahaa ei muuta. Siinä se.”
arto on sisäistänyt RS-työn ideologian. Mielestäni perusjuttuja on, että kädet lepäävät kahvoilla ja terä on silloin kokolailla kannonkorkeudella. Kahvoista nostellaan terää vain silloin, kun on jokin este, tai poikkeuksellisesti vetäistään esim koivu tms metriseen kantoon, taikka sektorisuojan avulla nypätään oksistaan kiinni oleva riuku kumoon.
Palstan keskustelijoista taitaa olla RS-henkilöitä korkeintaan kymmenkunta – loput muutama kymmenen vain kuvittelee olevansa RS- sahuri.
Minulla on ollut oppilaina myös ammattimetsureita,(muutama sata) joille RS on jokapäiväinen leivän antaja. Kukaan ei ole koskaan esittänyt paiskovansa puita terällä – kyllä se on hullun hommaa…
Se vaan on sillälailla, että ”Ruuti on keksitty” jo ajat sitten, enkä usko, että täältä löytyy uusien menetelmien keksijöitä.
Ei kai siinä perus työskentelyssä mitään ihmeellistä ole. Käsillä puihin tarttuminen aina hidastaa, mutta sitäkin joutuu käyttämään. Nyt on semmoinen palsta että löytyy kaiken kokoista poistettavaa ja kyllä tuota kaadon suuntausta tulee välillä tehtyä tyveä kaadon lopuksi siirtämällä, kun 7 metrinen risu voi kaatua väärään suuntaan niin nopeinta on sipaista kerralla poikki ja pukata tyveä leikkuun päätteeksi. Voihan se olla aluksi raskasta, mutta kunto kasvaa ja keskivartalon lihakset saa harjoitusta.
puhkatappi. Tuskin kuitenkaan siirrät seitsensenttistä runkoa kannattelemalla sitä raivaussahan terän päällä? Minusta kevein ja helpoin tapa on nostaa terää noin metrin korkeudelle ja sektorisuojalla nyhjäistä puu oikeaan suuntaan.
Kuitenkin haluaisin nähdä sen taiteilijan, joka seitsenmetrisiä runkoja – katkaisukohdastaan seitsemän senttisiä – eikä pystyynkuivuneita, nostelee sahanterällä ilmaan ja siirtelee niitä jopa metritolkulla ilmassa.
Siinä rikotaan fysiikan lakeja, kun sahan murikka painaa viisi kiloa ja kahvoista on terälle matkaa kolme kertaa pidempään kuin murikkaan ja terän päällä parikymmentä kiloa ! ! !
Kyllä joskus voi ihan pikkuisen liiotella, mutta jatkuva emävalheitten suoltaminen vie pohjan jutuilta.
Minä ihmettelen joitakin vakiraivaajia, joilla ei ole käsitystä viilauksesta, harituksesta, terän pyörimisen vaikutuksista, eikä terän kallistelun merkityksestä. Lyön vetoa, että heidän taimikonharvennuskohteensa eivät kestäisi KEMERA:n takia tehtäviä tarkastuksia työn jäljen osalta.
Kyllä sitä voi tehdä kemerakelpoista jälkeä, vaikkei olisi raivaussahakurssia käynyt, ei osaisi/ tulisi tehneeksi terän teroitusta / haritusta viimeisen päälle, ei sisäistäisi kaikkia terän ja puun välisen kontaktin nyansseja tai osaisi käyttää voimia säästävimpiä sahaustekniikkoja.
Joitakin asioita koulutus opettaa, joitakin kokemus opettaa kantapään kautta ja joitakin asioita ei joku opi koskaan millään opetuksella. Se, ettet osaa / olet ihan paska raivaussahaaja jonkun mielestä, ei saa antaa pilata iloa siitä, että saat pelastettua taimikon odottamaan varsinaista hoitoa tai siitä, että saat taimikon hoidetuksi silmälle nätiksi ja odottamaan ensiharvennusta.
Hifistelijöitä riittää aina ja he, jotka täälläkin toisia kovimpaan ääneen mollaavat- he eivät enää ennätä metsään osoittamaan erinomaisuuttaan sahan kunnostajina, käsittelijöinä ja ensiluokkaisen nuoren metsän kätilöinä. Tai he eivät kykene sinne. Menneitten aikojen staroja, kovia enää bitteinä alustoilla.
Kyllä sitä voi tehdä kemerakelpoista jälkeä, vaikkei olisi raivaussahakurssia käynyt, ei osaisi/ tulisi tehneeksi terän teroitusta / haritusta viimeisen päälle, ei sisäistäisi kaikkia terän ja puun välisen kontaktin nyansseja tai osaisi käyttää voimia säästävimpiä sahaustekniikkoja.
Joitakin asioita koulutus opettaa, joitakin kokemus opettaa kantapään kautta ja joitakin asioita ei joku opi koskaan millään opetuksella. Se, ettet osaa / olet ihan paska raivaussahaaja jonkun mielestä, ei saa antaa pilata iloa siitä, että saat pelastettua taimikon odottamaan varsinaista hoitoa tai siitä, että saat taimikon hoidetuksi silmälle nätiksi ja odottamaan ensiharvennusta.
Hifistelijöitä riittää aina ja he, jotka täälläkin toisia kovimpaan ääneen mollaavat- he eivät enää ennätä metsään osoittamaan erinomaisuuttaan sahan kunnostajina, käsittelijöinä ja ensiluokkaisen nuoren metsän kätilöinä. Tai he eivät kykene sinne. Menneitten aikojen staroja, kovia enää bitteinä alustoilla.”
Meni kai tunteisiin?
-Kyllä on toki mahdollista, että tässäkin ketjussa on joku, joka on ihan ”Omasta päästään” keksinyt lähes oikeat menetelmät ja kikat, mutta aivan varmasti ne nopeammin ja vähäisemmillä hutilyönneillä olis olleet saavutettavissa muutaman päivän koulutuksella. Noita huippuja tosin on sangen vähän ja surkuhupaista on, että esim taimikonharvennusta eivät kaikki pysty tekemään kahteentuhanteen runkoon hehtaarille. SE ON FAKTA…
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.