Ohjeissa neuvotaan ostamaan aina uusi lukitusmutteri, kun vanha ”nylock” ei enää pidä.
Itse en ole uusia muttereita ostanut, vaan olen lukinnut sen saman mutterin aina uudelleen ja uudelleen ruuvilukitteella. Ja hyvin pysyy ja saa auki normaalisti.
Jätkä laittoi hyvän vinkin kupin merkityksestä. Itse heitin sen mäelle ostettuani 490:n mutta pitänee kaivaa takaisin seuraaviin töihin, joissa 225 mm:n terää tarvitaan.
Myös kiinnityslaippa, joka on 4 – 5 mm paksu, on hyvä toppari kannon päätä vastaan, kunhan muistaa kallistella terää tarpeen mukaan. Samoin Monella aloittelevalla on ollut hukassa se, kummalla puolen terää milloinkin sahataan, kun halutaan saada tyvi luiskahtamaan esim vasemmalle ja puu kaatumaan oikealle.
Jotkut eivät sitä opi milloinkaan.
Terähän sylkee tyven päältänsä pyörimis-suuntansa avulla ja sen käyttö – kun haritus on kunnossa, auttaa paljon. Samoin sektorisuojan vasen puoli voidaan käyttää hyväksi, kun kaadetaan puita, jotka ovat halukkaita kaatuman eteenpäin, mutta pitäisi kaataa vasemmalle.
Käytän mielelläni 225 millistä terää, sektorisuojat löytyy molemmalle terän koolle.
225 terällä kaadon suuntaaminen sentäs onnistuu ihan sen terän pyörimisen avulla. Pikkuterällä pitää noita hieman isompia tyviä usein vipata, eli nostaa terälevyllä tyvi nopealla liikkeellä sivuun. Metsuri pääsee helpommalla kun käyttää hetkellisesti hiema voimaa järkevän kaatosuunnan eteen, risun kaataminen väärään suuntaan rasittaa varmasti enempi työskentelyä.
pihkatappi. Sinulla on sitten ihan erilaiset terät kuin mihin täällä on totuttu. Jos terä pyörii ja on kallellaan, jopa aika paljonkin, niin kyllä poikkisahattu tyvi sinkoaa siitä muutaman kymmenen sentin päähän ja ”nopealla puolella” sahattaessa vieläpä etuviistoon oikealle, jolloin se kaatuu käsin koskematta takaviistoon.
Joskus ei kannata jotain koivupuskaa kaataa kerralla kokonaan, vaan palatessa pyyhkäistä vikasuuntaan kallellaan olevat pois.
Terän kallistelu ja sen yhdistäminen pyörintäliikkeeseen ovat RS-työskentelyn peruskauraa, jota tosin kaikkein tyhmimmät eivät ikinä keksi omasta päästään.
Jos kanto 7cm, pikku terä ei sinkoa tyveä, eikä voi edes kallistaa terää ja nämähän just pitää kaataa oikeaan suuntaan, pikku risujen kanssa ei niin suurta lukua kaatosuunnalla. Mutta iso terä toimii kuten mainitsit näillä hieman tyvekkäämmilläkin rungoilla.
Jos kanto on 7 cm ja terän vapaa säde on 7,5 cm, niin ei mitään ongelmia. Toki tuo kallistelu toimii vain puissa, joissa terä yltää läpi, lisäksi sektorisuojalla voi nyhjäistä runkoa tarkalleen oikeaan suuntaan, jos se on tarpeen.
En kuitenkaan usko, että täälläkään on montaa sellaista karjua, joka yli seisensenttisen rungon nostaa terällä ilmaan sen ollessa vielä pystyssä. Ja jos sellainen karju löytyy, niin hänellä on kahvat varmasti vähintään hitsattu kiinni.
Tuo jätkän logiikka toimii käytännön työssä hyvin jos on tuuleton ja tasainen maasto. Rinnemaasto ja tuuli tekee omat rajoitteet. Itse olen huomannut että myös oksien painopisteellä on melkoinen merkitys. Itse olen huomannut että jokainen leimikko on vähän oma tapauksensa.
Kerkee 2, koko ajan niin teen. Kolmas on jo vaikeempi.
Tilhillä, jonssella tahi huskulla kuitupuukokoa sahaillessa olen vasemmalla kädellä syöttänyt ja oikealla kädellä karsinut ja sahannut pätkiksi. Sillä menee rk ~15cm alle minuttiin uunipuiksi. Joskus illalla on oikea kyynärpää ollu kipeempi mutta harjoittelussa koko ajan vahvistuu.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.