Raivaus – ja moottorisahan käytössä ole3n aina pitänyt tärkeimpänä kiihtyvyyttä.
Vaikka R-sahalla sahailtaessa on paras tyyli sellainen, että terä ei oikeasti pysähdy koskaan, vaan kiertää tuollaista 10 000 varvia minuutissa. Siitä on hyvä kiihdyttää täysille, kun pitää leikata. Säästää muuten kytkintä, kulmavaihdetta ja akselia, kun antaa pyöriä reippaasti.
HVA on niin hyvä kiihtymään, että sen kanssa erehtyy helposti laskemaan tyhjäkäynnille, jos on pidempi siirtyminen.
Tilhin heikkous on huono kiihtyvyys ja noiden 400 – 460 mallien akseliputken velttous, kun se värisee niin helposti.

Olisi mielenkiintoista nähdä teistä muutamien ”ennakkoraivaus-savotat”, joissa huiskitte R-sahalla 20 senttisiä puita nurin.
Nosmaalisti kaadetaan vain ainespuun mittoja pienemmät puut, joiden kaataminen MOTO: lla on liian kallista puuhaa.
Ennakkoraivauksessa voi myös jättää kaatamatta ne alikasvospuut
, jotka eivät haittaa MOTO-hakkuuta.
Eli isoa sahaa ja isoa terää ei ennakkoraivauksissa tarvitse, paitsi isolla terällä osuu helpommin niihin risuihin, jotka sieltä pitäisi poistaa, jotta hakkuukoneen käyttäjä näee paremmin poistettavan puun tyven.
Pääsääntö hakkuukoneen käyttäjillä on se, että tyveä, jota ei näe, ei sahata.

20 senttinen, suora pätkä harmaaleppää on arvopuuta, joka kannattaa tehdä sahatavaraksi, taikka sorvailla siitä vaikka ”Savon viina” – pullon myyntipakkauksia = hieno kapine.

Puhuttiimpa vaikka autoista, kodinkoneista, autoista tai sähkötyökaluista niin osa aina sitä mitä mieltä, että sillä halvimmalla tekee saman kuin sillä kalliimmalla. Eikä siinä mitä, itte oon vaan sitä mieltä, että sillä kalliimmalla ja paremmalla pääsee perille aina vähän nopeammin ja mukavammin.

Pihlajankin kohdalla ”ennakkoraivauksilla” on ihan mukava, että on vähän löylyäkin jos sitä enemmänkin.

Kulmavaihde ja terä ovat samankokoiset isommassa ja pienrmmässä sahassa. Joskus, kun tuli noita ”Löylynlyömiä” meille vaahtoamaan isojen puiden kaatamisesta ja kehumaan esi 165 -HVA:taan, niin näytin niillesahaamalla kuitupölliä pitkinpäin uppoterällä sellaita parin metrin vetoa. Kun moottori määkäsee semmoista 13 000 kierrosta leikatessaan, niin ei siinä kuutioita tarvita.
Meni ukko hiljaiseksi kun näytin.
Samoin teroitin ja haritin terän siinä juttelun aikana. Päivän päätteeksi ukot tulivat kysymään, myisinkö heille haritusrauta / viilanohjaimen.
Paikallinen sahakauppias sanoi, että samana päivänä meni kymmenkunta ohjuria ja viilapakettia.
Kun saha ja terä on kunnossa, kestää isonkin puun etusvun puolikkaan leikkuu korkeintaan kaksi sekuntia. Kun puu on ohitettu, sen takapuolen leijjuu kastää saman verran ja sahana minulla on Tilhin 480, taikka HVA 250 – siis jo vanhoja sahoja, mutta olen jo eläkkeellä ollut muutaman vuoden.
Lapsenlapsi vei molemmat, kun sillä on mökkiläisten pihahommia sovittuna peruskoulupäivien jatkeeksi, eli nuori on vielä.
Käytämme muuten 6,3 mm:n viilaa RS:n teroituksessa. Terä ei mene tukkoon isommassakaan leikkossa.

Enemmän kuin sahan nimellisteho, merkitsee käytössä sahan rakenne ja moottorin ”luonne”.
On joitakin ”ammattiraivaajia”, joille nimellisteho on tärkein asia koko touhussa, mutta siltikään he eivät käytä sahalle kehitettyjä ominaisuuksia oikealla tavalla. Sen kuulee siitä, että saha käy metsässä tyhjäkäyntiä, kiihtyy hieman ja terä vinkaisee ja palataan tyhjäkäynnille. Sen näkee siitä, että he tekevät kallista kytkinremonttia jopa parin kuukauden välein, vaikka eivät resssukat pysty sitäkään itse tekemään. Heillä katkeilee akselit, särkyy kulmavaihteet, tukkeutuu pakoputket ja tankillinen kestää vain vajaan tunnin.
Esim HVA:n ammattiraivurit ovat niin kovia kiihtymään, että kytkin kuluu nopeasti loppuun, jos terä pysätyy joka puun välissä. Kun sitä pyörittää niin, ettei terä pysähdy kuin huollon ajaksi, kestää sahassa tankillinen kuitenkin lähes kaksi tuntia.
Jos neljä tankillista päivässä ei riitä, on syytä vaihtaa työlajia. Tunnen monta metsuria, jotka pärjäävät hyvin kahdella tankillisella.