Eipä noissa sahoissa sitten hirveitä eroja ole.

Stihl 490 tankki on litran vetoinen ja Rane jaksaa nykykunnossa joko kolme tai neljä tankillista.

Kulmavaihde on pitänyt vaihtaa kaksi kertaa mutta kytkin on alkuperäinen.Mielikuva on että ei leikkaa enää niin ärhäkkäästi kuin uutena mikä voisi johtua jo siitä että kytkinrumpu on hiukan sujunut mutta en ole kunnossa olevaa kampetta ruvennut purkamaan.Pitää muistaa välillä kiristää kaasuliipasimen ruuvista kaasuvaijeria että ottaa täydet kierroksetMuuten on pelannut nöyrästi ja vioitta.

Uutena Stihl 460 kulutus on siedettävä, mutta puolen vuoden käytön jälkeen hörppää jo sen 5 litraa päivässä. Kun 555 Husqvarna vie noin 4 litraa ja alaa tulee enempi, helppo päättää millä enimmäkseen sahaa. Jos tuon Stihlin kulutuksen saisi putoamaan pienellä korjauksella, käyttäisin tuota enempi, kun etusormikaasu tuntuu ergonomisemmalta.

Mulla ei ole koskaan mennyt kulmavaihde hajalle, kytkimiä taas 4 kertaa, jos ei 80 luvulla mennyt kun ei muista. Noita vanhempien huskujen kytkimen jousien katkeamisia on tapahtunut tietysti enempikin. Molemmista 460 stihleistä on mennyt runkolaakerit tai laakeri. 555 Huskun hankin viime vuoden elokuussa ja mitään ei ole vielä hajonnut, noin 500 tuntia tuossa on terä pyörinyt, kun välillä sahaan Stihlillä.

Neljä kytkintä – se ei sinänsä kerro paljoa, kun ei tiedä, montako sahaa – tai vuotta  – tai hehtaaria on mennyt.

Se on kuitenkin päivänselvää, että upeasti kiihtyvällä Huskulla sahaava saa – jos ei hallitse hommaa – kytkimen loppuun hyvin nopeasti. Kun terä on kokonaan tai lähes pysähtynyt ja se siitä kiihdytetään hetkessä yli kymppitonnin kierroksille – tai mikä paljon pahempi – isketään puun kylkeen, kun kierroksia on vasta seitsemän, kahdeksan tuhatta, niin kytkin luistaa satoja kierroksia ennenkuin kytkinrumpu on päässyt samaan vauhtiin kuin moottori.

Kun kytkin sutii jatkuvasti, nousee siellä lämpötila ehkä satoihin asteisiin, jolloin jouset löyhtyvät, rumpu venyy ja kengät pehmiävät, eli ”kytkin palaa”.

Jokainen, jolla on ajokortti ja ajanut manuaalisella vaihteistolla varustetulla autolla, on jopa autokoulussa opetettu esim risteyksessä ylämäessä opetettu pitämään autoa kytkimen varassa – ilman jarrupoljinta tai käppäriä. Tapahtuu sama ilmiö: kytkin luistaa ja lämpöä syntyy. – EI HYVÄ!.

Jos jollakulla ammattilais-mallin saha särkyy toistuvasti jostain kohdasta, mutta kavereilla ei lainkaan, niin vika ei ole sahassa, vaan käyttäjässä.

Tollolta pitää kysyä vinkkiä, miten Tilhi runkolaakerien kanssa pitää toimia, että ne kestävät. Tollolla kun ne ovat rullalaakerit ja kestävät paljon paremmin kuin oikeissa R-sahoissa.

Käytettävyys – Jos tarkoitetaan ergonomiaa, on tietty hieman makuasia ja siihen vaikuttaa tietenkin myös käyttäjän ruumiinrakenne, mutta yleisesti Ruotsalaiset on siinä asiassa poikkeuksetta rankattu parhaaseen AAA-ryhmään.

Tankillisen kesto ( samankokoiset tankit) Tilhissä 55 min. ja Huskussa n. 120 min. tekee lahjomattomasti sellaisen tunteen, että toinen sahamerkki syö bensiiniä korkeintaan puolet siitä, mitä toinen merkki syö. Kun lisäksi tehoa ja ergonomiaa on enemmän, niin herää epäilys, että samassa ajassa toisella tulee satoa enemmän !