Kyllä siihen auttaisi henkilökohtainen valmentaja ja radioyhteys sahaajan ja valkun välillä.

Jos alotusvaiheessa alkaa pitämään vauhtia, menee usen pasmat sekaisin.  Toki sivuaskelia pitää joskus ottaa, samoin kun joskus kääntyä ottamaan joku reuhu vasta sitten, kun on selvittänyt sille kaatopaikan.

Käsien käyttö jää vähäisemmäksi, jos sahan kahvat ovat sellaista mallia, että niitä voi kaventaa muutaman sentin (jopa 10 senttiä)

Ihmettelen sitä, kun monet eivät osaa edes valjaita säätää, vaan saha ja riiputuskoukku ovat väärässä korkeudessa, saha on kallellaan tai saha on etupainoinen. Valjaat ovat huonot, eikä tasapainoitettu käyttäjän mukaan.

Muistin aina sanoa tyttö – naisoppilaille, että raivaussahan valjaiden säätö on minun lempipuuhiani.

Lopuksi toiset varastivat tuon jutun!

Kun R-sahan kanssa on lantion keinuttava ja pyllyn pyörittävä, niin tällainen alan mies ei meinaa saada kämmeniään pysymään irti nuorten naisten takamuksista. Helposti katsovat tänä päivänä ahdisteluksi jo siitä puhumisen.

Vanhat äijän kompurat kun kääntelevät sahaa kuin viikatteella niittäisivät, vaikka liikkeen pitäisi lähteä lantiosta.

Ja taka-askelta ei tarvitse aina ottaa, kun terää pitäisi siirtää taaksepäin muutaman kymmenen senttiä.

Myöskään nuo vanhat työn sankarit eivät meinaa uskoa, että puiden voi antaa kaatua joskus myös itsekseen haluttuun suuntaan.

Vähän sama tauti oli joillakin metsureilla, kun he karsiessaan mättivät oksia, jotka kaatuivat eteen poikittain, vaikka ehdottomasti nopein tapa on livauttaa oksa poikki sahalla.