Husqvarna 345 on ihan soiva saha varhaisperkaukseen mutta puuston järeytyessä työskentely menee nyhräämiseksi. Haussa siis rinnalle luokkaa järeämpi saha. Virroilla tarjouksessa Stihl 490-kokemuksia/mielipiteitä tuosta mallista?
Kiitos hyvistä neuvoista! Se on myös makuasia, kuten autojenkin kanssa. Metsäharjoittelussa miulla oli Jonsered-msaha, tykkäsin. Raivureita en oikein enää muista; ehkä joku saattoi olla Dolmar. Aikuisena tullut sahailtua lähinnä Huskulla mutta voisihan sitä kokeilla toistakin merkkiä. Sama autoissa.
Jos metsäharjoittelustasi on kulunut jo parikymmentä vuotta? -Niin kaikki nuo sahat ovat kehittyneet melkoisesti siitä. Jonssit ovat oikeita Huskuja ja Stihl on tullut valioluokkaan mukaan. Merkki tosin ei tee autuaaksi, vaan yksi sana: Ammattivehje.
Joku 410 ei sitä ole. Dolmari on lähinnä harrastelija – maatilamalli. Raivurin pitää olla rakennettu sellaiseksi paketiksi, että kun sen kanssa menee ryteiköstä läpi, mikään ei jää mihinkään kiinni, eikä osat jää kuusen / pajunoksiin killumaan.
Valintoja tehdessä ei myöskään kannata unohtaa toimivan huollon / varaosapalvelun merkitystä. Hyvästäkään sahasta ei ole paljon iloa, jos varaosia joutuu odottelemaan päivätolkulla kesken työmaan.
Ja kuten jätkä kirjoitti, niin valitse ammattilaiskone.
Noinhan se on kuin ate kirjoittaa. Halvin ostohinta ei välttämättä ole toimivin kokonaispaketti. Metsäharjoittelustani on jo 37 vuotta, mutta siitähän se sahailu vasta alkoi. Viime vuosina en ole sahaillut, joten neuvot ovat ihan tarpeen. Lehdissäkin (Aarre ja Metsälehti) sahoja vertaillaan ja esitellään kiitettävän usein.
Ehkä Annelille sopisi kuitenkin tienvarsien niittoon jonköpingin raivuri, jonka hinta on 99€ ja konekin 52 cm3, joten vääntöä riittää. Trimmerinä raivaussaha on turhan raskas.
Tolopainen on nyt hakoteillä. Tienvarressa rungoissa on usemmiten hiekkaa, jokainen leikkaus tylsyttää terää. Jotta saha jaksaa vääntää tuolla tylsyvällä terällä, siinä pitää olla tautia takana. Itse olen raivannut tienvarsia joskus moottorisahalla. Omissa metsissä, kun kaikki hoidot tekee suurinpiirtein ajallaan, 460 olisi oma valinta. Heinän niittoa en nykyisin tee raivaussahoilla ollenkaan, joskus tein työkseni ja bensat siinä kiehua porisi sekä yksi kytkinrumpu hajosi kappaleiksi, jonka jälkeen en ole niittänyt muuta kuin metsässä.
Menee toistoksi tai jopa jankutukseksi, mutta sanonpahan vielä, että tienvarren puunrugot kannattaa ehdottomalla varmuudella sahata tyvestä poikki siten, että sahanpuru lentää tiellepäin. Siis raivataan tien suuntaisesti liikkuen tien oikeaa puolta.
Jos isoja puita M-sahalla, niin kuoritaan tyvestä se osa, jossa sahanterä kulkee, taikka sahataan niin, että terä vain vetää puun sisältä purua pois, ei niin, että terä vetää puun sisään purua / pölyä / hiekkaa.
Pihkatappi. Ilmeisesti et sahannut Huskulla, vaan sahalla, jossa bensatankki oli moottorin kanssa samaa könttiä?
Jos tuohon kevytosastoon mennään, trimmeri on usein jo akkukäyttöinen. Niinpä tarjolla olisi myös raivaussahaksi kutsuttu Husku 520iRX akkuvehje. Kevyt, vain 5 kiloa, ja hiljaisempi. Kokemuksia?
Ms200 on mun vakiovaruste ja sillä ojanvarsi pajut lähtee parhaiten.
Akku raivurin kun hankkii, kehtaa sahailla vaikka kesäyöllä asutusten lähellä. Itekin miettinyt että eräänä päivänä akku raivuri on hankittava, mutta en ala noita teatailemaan, pitää olla hyväksi todettu vehje.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.