Urheilukerrastoa alle, motocrosspaita yläkropalle, mutta kuorikerros on vähän hakusessa. Näillä keleillä kastuu aina joko sisältä tai ulkoa. Tulee vettä tai lunta, joka sulaa takkiin sisäisen lämmön vaikutuksesta. SIPin Keiua en ole kokeillut vielä. Taukotakki hyvä olla mukana.
Jalassa lämpötilasta riippuen kumisaappaat tai Motonetin raivaavan ihmisen 25 EUR lämpösaappat, ei valittamista, muitakin hyviä varmaan löytyy.
Käsineinä kerrosmeininki; päällä rouhekäsine ja sen sisällä lämmin talvikäsine. Päivän vetää yhdellä setillä, ei palella eikä kastu ja raivaushommissa ihan tarpeeksi ketterä. Kahvalämmitys on, mutta se ei estä ulkoista kastumista.
Kypärän olen jättänyt ainakin ennakkoraivuksissa pois. Suojalasit, radiokuulosuojaimet, ”tykkiotsalamppu” sekä St Paulin kannatuspipo riittää. Ehkä myös Saipapipo, mutta en ole riskeerannut 😉

Tärkeää on vaihtaa autolla kuivat yläkropan vaatteet päälle lämpötilasta riippumatta, muuten ainakin tämänikäinen on ihan jumissa paluumatkan jälkeen.

Sita en millään ymmärrä, miksi metsävarusteissa ei ole kunnon heijastimia. Itse käytän EN20471 mukaisia varusteita tässä suhteessa.
Työturvallisuuden kannalta hommassa ei ole mitään järkeä. Miettikää tilanne, jossa metsässä työskentelevä loukkaantuu tähän vuodenaikaan klo 15, soittaa häkeen eikä pysty itse liikkumaan. Ihan turha selittää kännykkäpaikannuksesta niin kauan kuin tarkkuus on mitä on ja se ei ole pakollista. Ruumis löytyy ehkä keväällä.
Vertailukohdaksi voidaan ottaa öljynporausteollisuus, jossa työturvallisuus on kertaluokkaa parempi kuin suomalaisessa teollisuudessa sisätiloissa. Porauslautoilla kaikilla on heijastimia riittävästi, vaikka toiminta-alue on hyvinkin rajattu ja valaistu ja tiedostettuna riskinä on, että heijastimet saattavat sekoittaa joissakin tapauksissa apualusten paikalliset paikannusjärjestelmät. (Ja kaikki käyttää kypärää pipon sijasta/päällä, myönnetään, mutta pointtini on hieman toinen.)

Hämärässä metsätien vartta tallustaessa. Ei näy mihinkään ilman heijastimia. Jotka kuuluu työvaatteisiin ammatista riippumatta.

Metsätyön varusteryhmän hajottua, kukaan ei valvo ja vahdi, että  kilpailussa voittanut metsurivaatetus olisi asianmukaista.  Varusteryhmässä luettiin direktiivit ja lait sun muut säännöt ja mittanauhalla mitattiin, että täyttääkö heijastimien osuus sen minkä piti.

Uittokalustokin myy heijasteettomia työvaatteita. Työnantajan pitäisi tietää, eipä näytä kiinnostavan kaikkia yrityksiä. Halvalla pitää saada.

Työturvallista ensi vuotta!

Oletko kuullut tienvarsi raivauksesta. Tai siitä, että jättää auton kääntöpaikalle/pistolle/levennykselle, kävelee metsätietä pitkin palstalle. Myös montaa palstaa halkoo metsätie, hiekkatie jopa isompi tie, jonka vartta/yli on kuljettava. 8 tunnin päivä, joutuu tekemään osan pimeän ja hämärän ajan lampun kanssa. Lamppu otsassa ei ehkä näy pitkälle, jos takaapäin tulee auto kovaa vauhtia tihku/räntäsateessa. Kyllä kaikilla muilla työtätekevillä on heijastimelliset päälivaatteet, tehdasalueellakin pakolliset vaikka ne on eri hyvin valaistuja.

Pitäsikö metsätyöntekijöiden selviytymispakkaukseen laittaa ladattava valonheitin ja hätäraketti? Jos kännykkä ei toimi ja kukaan ei tiedä kadonneeksi, niin sitten on loukkaantunut hieman pulassa näidenkin kanssa.

Jätkää on työsuojelu kiinnostanut enemmän kuin montaa muuta täälläkään. Vuosikymmenen ajan oli Jätkä työsuuojeluvaltuutettuna työpaikassa, jossa oli työntekijöitä yli 160 ja ne kaikki kuuluivat Jätkälle.

On lähdetty työmenetelmistä ja työvälineistä. Ketjujarrut, turvaketjut, kypärät, viiltosuojat, saappaat, nostokoukut, sakset, mittanauhat, kaatovänkärit jne . Myös koulutus ja neuvonta metsureille ja työnjohdolle. Jätkälle oli varattuna yksi päivä / viikko keskiansion mukaan maksettuna.

Myös oppilaitoksella, jossa ei ollut metsureita koskaan koulutettu, oli kovat perustelut tehtävä, että saatiin ”jalalle ” koko homma. Meillä oli oppilaissa paljonkin 16 vuotiaita mavereita, joille piti hankkia poikkeuslupa M-sahan käyttöön. R-sahalle ei ollut rajoituksia, kunhan turvavarustus oli lain mukainen.

Siksi periaatteessa vastustan ylisuojelua, mutta esim turvavälit hakkuussa ja muussakin olivat täällä ennenkuulumattomia. Parikymmenmetrisessä puustossa kasvatushakkuussa ei hehtaarin alalle voi laittaa kahta MS – työtä tekevää enempää. Se tuntui opetusmetsän kenttäpäälliköstä liioitetulta, mutta eihän se ole, kun vähänkään ajattelee. Päivänvalossa oranssit ja punaiset kamppeet näkyvät ihan riittävästi ja ahkera työskentely terveellä ihmisellä tuottaa täällä hyvän tuloksen tähänkin aikaan vuodesta.