Tuolle Miisulle kyllä kumarran syvään. Toki miehet samaa tekee mutta että hän vetää siellä suht kovaa pitkää päivää kovissa olosuhteissa. Minullahan tuo on vain mukavaa vaihtelua sisäpainotteiseen putkifirmatyöstöön. Olen jo nykyään senverran kylmän arka etten mielelläni vedä itseäni aivan surkean märkään ja kylmään tilaan. Kun se suht varmasti tietää pientä tuhinaa perään. Nyt varsinkaan kun tiskin takana ei arvaa tuhista hiukkaakaan. Onhan näitä hurjia ”pimuja” näiltäkin kulmilta metsurin hommiin johkaantunut. Minulla on työkaverina sisarparven yksi jonka siskot tekevät mhy:lle raivausta suht ammattilaisesti. Onhan heillä ollut myös kolmas kimpassa mukana. Aika kovalla työintensiteetillä menevät. Lähes kait sinne paikkakunnalle missä tarvetta on. En ole huomannut nyt kysyä missäpäin menevät.

Ovat ainakin ”Muodollisesti päteviä”. Kokemukseni mukaan naiset ovat ihan päteviä varsinkin RS-hommiin. Istutus paakkutimilla on mielestäni raskaampaa, jos taimia pitää kantaa pitkiä matkoja. Jos ei ole auto / mönkijäteitä ja jos vaikka matkalla on vielä isoja ojia, niin taimien kantaminen ei ole ”valkoihoisen hommaa”.

Meillä on ollut nuoria metsäpuolen poika- ja tyttö- opiskelijoita opetettavana, kuin myös aikuisia naisia ja miehiäkin ja täytyy sanoa, että kaikilta homma on tapahtunut, kunhan alussa valvonta on tarkkaa. Samoihin tuloksiin pääsee, kun työmaa on hyvin järjestetty.

Ikäni muistan eräänkin istutustyömaan, jossa taimia piti kantaa avosuolle pari kilometriä ja talvitien pohja upotti puolisääreen. Meitä oli neljän miehen ryhmä ja taimia tuotiin tienvarteen yhteensä 110 000 kpl. Me laskimme, että me emme jaksa päivässä istuttaa kuin 250 tainta / lärvi – ja sekin kävi työstä.

Kaksi viikkoa ”istutettiin” , eli 10 000 tainta. Sitten alkoi ennalta sovittu kesäloma. Ei ollut enää taimia loman loputtua…

Miisu löysi oikean trion. Nämäpä juuri ja tänään muistin kysyä missä trio painelee. Ihan kuulemma lähi-Satakunnassa nyt kun pääkaupunkiseudulla loppui työt kevätpuolella viime vuonna koronan myötä. Olivat kai kotvan aikaa sillä suunnalla ihan asustellenkin. Lehtijutussakin nuo ilmenee. Ovat saksalaissahojen kovia testiajajia ja hiukan kait jonkinlaisessa kompuksessakin siihen S-alkuiseen merkkiin. Siskosten isä muuten Kullaan Metsäkoulun opettaja-ainesta että saattaa Jätkäkin tunnistaa tutuiksi. Voisi ikäluokka hiukan sopia samoihin aikoihin Jätkän opettajapolulle?

Raivurin kanssa lumi pöllyää aina enempi siellä edessä ja hihansuut ovat ongelmakohta. Ja kun lunta on puissa paljon ja poistuma pitempää, on myös näkyväisyyden kanssa ongelmia. Kuitenkin raivuritöissä harvemmin kauhean kuuma tulee ja päällä voi pitää vedenpitävää liukasta materiaalia, kuten Fristadsin takkia, joissa oivallisen kireät hihansuun läpiviennit. Kypärässä pitää olla kunnollinen niskasuoja, esim rakennusmuovista leikattu kestää vuosia. Suojalasit toimii paremmin kuin visiiri, mutta jos alkaa hikoilemaan, joutuu lasitkin poistamaan.

Moottorisahan kanssa touhutessa, kun kaadettavaa on paljon, hartioille tippuva lumi viilentää päivän mittaa liikaakin. Moottorisahan kanssa ei kovin paljon vaatteita päällä voi pitää, tai tulee hiki ja hartioiden lumikuorma on haastava. Pahinta on pikkupakkanen, eli alle 10 asteen, jolloin hakkuutyössä metsurintakin päälle ei sadeviittaa kärsisi laittaa, kun työtehoa hukkuu hikoiluun. Yksi malli on kastella aamusta paita muutama tankki sahaten, vaihtaa kuiva yläkerta, jolloin kärsii laittaa jo sen vedenpitävänkin päälle ja loppupäivä meneekin paremmin, kun ruppi on hiukan saanut kylmää ja eristävämpi vaatetus pitää olon sopivan viileänä ja hieman stabiilimpana lumikuormista huolimatta. Täytyy todeta että vaatetukset ja tuntemukset ovat yksilöllisiä juttuja, Pessinen vaihtoi varulta alushousutkin metsässä, 6 tunnin sahuulla siihen ei kuitenkaan liene tarvetta, mutta Pessinen sahasikin 50 vuotta terveenä ja pitempää päivää.

Näkyy olevan puolimetriä lunta etelässä. Minä lopetin raivuut jo vajaa kuukausi sitten. Täällä on lunta maltillisesti ja teen hankintahakkuuta hissukseen. Voi olla että olosuhde katkaisee täälläkin toimet, omat vähät raivuut teen joko hankikannolla tai kevään korvalla ohuessa sössö lumessa.