Vielä jäi epäselväksi tämä: voiko ja kannattaako kuusella viivästyttää varhaishoitoa vesomisen estämiseksi vai tehdäänkö suositusten mukaan?

Tuossa nyt muuan päivän raivannut edellisen omistajan kylvettyä suorastaan erinomaista männyntaimikkoa. Ostin palstan 2018 ja edellinen omistaja oli teettänyt varhaisperkkauksen kyseiselle 14ha kuviolle. Jotenkin ostan tuon AR:n tiheyden vaikutuksen hirvituhoihin varsinkin kun kuvio on perattu eikä siellä ole juurikaan koivua kun jonkin verran männyn alla. Runkolukua on reippaasti ja jos en itse raivaisi sitä niin teettäsin energiapuu hakkuun koska raivaus maksaisi sen verran paljon. Hirvituhoja ei käytännössä ole ollenkaan, arvelen syyksi tiheyden ja varhaisperkkauksen jolloin lehtipuu on poistettu niin hirvillä on viety moti mennä taimikkoon. Eli ei mäntyä  liian aikaisin tarvi tavoite tiheyteen raivata vaan nytkin vaikka runkolukua on niin valtapuut ovat erottuneet mitä nyt välillä joutuu isompia rontteja kierteleen raivaus-sahalla.

Semmonen huomio vielä että aloitin raivuun keväällä mutta kuvio jäi kesken kelien lämmetessä. Muokkaus on tähän asti ollut ojitusmätästys mutta nyt viimeiselle parille hehtaarille muuttui laikutukseksi niin on kasvussa iso ero ojitusmätästyksen hyväksi. Mietiskelin ojia lopun ssrkojen väleihin että saisi happea maahan ja veden virtaamaan

Asia on juuri näin kuten Makarov totesi. Tarpeen mukaanhan ne raivaukset on tehtävä etenkin silloin kun omista metsistä on kysymys. Ei kannata liikaa tuijotella kalenteria eikä laskea raivauskertoja. Joskus voi reheväkin maapohja yllättää, kuten kävi tuolla toisessa ketjussa kertomassani 12 mottia vuodessa kasvaneesta, 34 vuotiaasta kuusikosta. Siellä kun ei tarvinnut käydä raivaussahan kanssa kuin 1,5 kertaa! Varhaisperkaus 4 vuotta istutuksesta, ja toisella kerralla vain ojanlaitojen raivaus. Kuusten kasvu oli sen verran voimakasta, ettei lehtipuille jäänyt sen jälkeen enää elintilaa.

Edellisiin vertailukohdaksi, itse ostin tilan, jossa oli rehevälle maalle hakattu aukko vajaat seitsemän vuotta aiemmin, ja jätetty istuttamatta, oman onnensa nojaan. Raivaaminen on tullut hyvinkin tutuksi sen kanssa, mutta nyt alkaa olla voiton puolella. Syksyllä alas otettu vatukko kasvaa kesässä miehen mittaiseksi jne. Toisaalta vatukko on osaltaan pitänyt lehtipuuta kurissa, mutta kyllä tuossa on hyvä esimerkki siitä, miksi kannattaa istuttaa ajoissa. Olisi hyvä metsänalku siinä nyt, viime kesänä pisin kuusen vuosikasvu oli 105cm, ja vielä luonnontaimella.

En ole koskaan nähnyt hirvien kaluamia järeitä havupuita, vaikka olen elämäni melkein metsässä asunut. Silokuorisia nuoria haapoja kylläkin. En kiellä, etteikö niin voisi olla. Täällä päin taitaa vain olla hivenaineet tasapainossa.