Keskustelut Metsänhoito Raivausajankohdan vaikutus hirvituhoihin

Esillä 10 vastausta, 51 - 60 (kaikkiaan 124)
  • Raivausajankohdan vaikutus hirvituhoihin

    Lause tuli jälleen mieleen ajaessani tutun männyntaimikon ohi , josta olen vuosien varrella kerännyt kymmeniä litroja puolukoita. Siis läpikotaisin tuttu paikka. Mielestäni se on ollut raivauksen tarpeessa jo pari vuotta vesakon ylitettyä silmien tason. Raivaus on tehty tänä kesänä vesakon kasvettua 2-2,5 metrin pituiseksi.

    Hyvä kun on raivattu ja parempi edes vähän myöhään, kun ei ollenkaan ….mutta….vesakon nitistämisen jälkeen taimikosta paljastui vähintäänkin lievä hirvituho. Vielä vuosi sitten hirvien vierailuista ei näkynyt merkkiäkään , vaikka paikka sijaitsee lähes hirvien perinteisen talvehtimisalueen ytimessä. Nyt näkyy!

    Edellä mainittu vahvistaa käsitystäni siitä ,että ei pelkästään raivauksella , vaan myös oikealla ajoituksella, on merkitystä esiintyviin hirvivahinkoihin. Pahimmillaan vuodenkin myöhästyminen eskaloi tilanteen. Tämä on käynyt ilmi jo aiemmin yhtiön toteuttamissa raivauksissa ,joissa hieman eri-ikäisiä taimikoita raivaillaan alueella samaan aikaan työteknisistä syistä. Selkeimmän kuvan saa ,kun vertailukohdat ovat vierekkäin .  Vanhempana raivattu taimikko (vuosi tai kaksi) saattaa kärsiä hirvien vierailusta , mutta nuoremmassa ajallaan raivatussa taimikossa einäy merkkejä hirvistä ennen eikä jälkeen raivauksen. Myöhemmin raivattuun taimikkoon hirvet palaavat vielä jatkossakin.

    Onko muilla vastaavia kokemuksia? Jos on, vahvistuu ajatus ,että oikein ajoitetulla varhaisperkauksella voidaan vähentää hirvituhoja sen lisäksi , että taimet varttuvat nopeammin.

  • Makarov

    Olen antanut kuusikoissa pitää nuolukiviä mutta nyt suurimmat syönnit ovat juuri siellä missä nuolukivet ovat. Niimpä kielsin hirviporukan enää laittamasta kiviä kuusikoihin.

    Yksi syy on se että hirviä on aivan liikaa ja tämmöisenä paksu lumisena talvena kuten viime talvi oli liikkuminen on hankalaa niin jäädään norkoilemaan kuusikoihin joissa on vähempi lunta ja helpompi liikkua

    suorittava porras

    AR:lle on todettava , että ne energiapuutiheiköt tarjoavat hirville vain suojaa ,mutta ei syötävää ,kun se eväs on siellä korkealla supistuvassa latvuksessa. Hirven onkin pakko siirtyä taimikkoon ,jossa syötävä on sopivalla korkeudella. Kun raivaukset tahdään ajallaan , hirville mieluisin eväs , lehtipuuvarpujen lehvästö, pysyy sopivalla syöntikorkeudella . Syöntipaine kohdistuu niihin eikä vahingollisesti esim. männyntaimiin ,joita hirvi napsii ,kun parempaa ei ole tarjolla.

    PS. AR:n lukemat näyttävät olevan ihan hatusta vedettyjä ja pelkkää hilsettä . Suhdeluvut eivät ole lainkaan hallinnassa puhumattakaan varsinaisesta asiasta. Lukijoiden kuvissa on nähtävillä AR:n ”energiapuu-unelma”, joka ei toteutunut ja toinen kuva siitä ,miten se tilanne voidaan välttää.

    Ammatti Raivooja

    Onko ne latvat ollut aina siellä hirvien ylettömättömissä? Niinku siitä asti ku ne taimet on syntynyt niin ne on leijunut niin korkealla?

    Tuo on sinun energiaunelma, älä vääristele muitten kirjoituksia. Milä kirjoitan aina, että koivut  on harvennetaan viimeistään 15 metrisinä ja n. 20-vuotiaina. Sinä olet se joka sanot aina, että pitää odotella 10 vuotta, että pelkkää ainespuuta asenneongelmaiselle maistuu. Minä laitoin aiemmin keväällä 20-vuotiaaseen istutuskuusikkoon tehdystä energiahakkuusta ja se oli oikeampi aika tehdä se ja luultavasti useampi kuusi kasvaa siinä vielä ihan hyvin. Kyllä se on aina parempi mitä aikaisemmin mennään ja tuo se vasta typerää vääristelyä on väittää, että joku tarkoituksella tavoittelisi kuvasi kaltaista metsää, mieti nyt vähän.

    140ärrä

    Kyllä talviaikaan hirvi syö mäntyä, jos sitä kohdalle sattuu. Jäljistä päätellen tekee vaikka mutkan, jos latvuksen huomaa. Täyttäähän tuuhea männynlatvus vatsaakin ihan eri tavalla, kuin lehdetön lehtipuu.

    Kuusien kaluaminen on tullut tutuksi täälläkin. Siihen ei taida auttaa kuin se, että oksistoa olisi tyvelle asti, jolloin hirvi ei pääse kuorta nyhtämään. Itse olen alistunut pistämään kohtaan ”luonnollinen poistuma.”

    Visakallo

    Asia on juuri niin kuin 140ärrä kirjoitti. Mänty on hirven talviravintoa. Pakkasella jäässä oleva lehtipuu kun ei ole mitään mukavaa pureskeltavaa. Jos hirvilauma asettuu talvilaitumelle, niin kyllä se on silloin sen männyntaimikon menoa, oli se sitten raivattu aikaisemmin tai myöhemmin tai ei ollenkaan.

    Metsuri motokuski

    Asia ei ole visa noin yksikertainen. Juuri viikonloppuna katselin hirvijahdissa kun kävelin koiran kanssa metsähallituksen mailla miten erilaisessa kunnossa läheisetkin taimikkokuviot voivat olla. Yhdellä alueella taimet syödään aina ja 200 m päässä on paljon suurempi mäntytaimikko jossa ei ole syöty juuri ollenkaan. Nämä samanikäisiä taimikoita on kymmeniä hehtaareja joita on hoidettu samaan aikaan.  Toiset kelpaavat vain paremmin kuin toiset.  Mitään selvää syytä en ole löytänyt.

    Nostokoukku

    Olen huomannut saman kuin Motokuski. Ja mitä isompi taimikko, sen vähemmän hirvituhoja. Pääasiassa liikun firmojen ja valtion mailla ja siellä käsittelykuviot ovat krouvimasta päästä. Ja hirvituhoja vähiten. Mutta annas olla, kun on isomman puuston keskellä tai reunalla on pienehkö ”näpertelyaukko” , niin silppua tulee. Neljää tällaista pikkuaukkoa olen seurannut. Niillä viljelytoimet ovat epäonnistuneet, uudistuminen on luontaisesti syntyneiden taimien varassa.

    Makarov

    Syönti riippuu paljon myös suojametsästä ympärillä. Jos se on hirvelle suotuisa se syö suojan ympäriltä kauttaaltaan taimikot mutta muutamien satojen metrien päässä saattaa syönnit olla vähäisempiä. Voi olla vaikka suoja mutta se on ylitiheä vaikea kulkuinen niin hirvi ei pidä sitä turvallisena. Metsän ostossa kiinnitän aina huomiota tällaisiin asioihin. Jos on vaikka 200m leveä metsäpalsta ja kahta puolta on hoidetut suojametsät ja ollaan männyn kasvupaikalla niin hälytys kellot soivat. Jos taas naspureilla on taimikoita ympärillä niin olo on paljon turvallisempi. Pikku juttuja mutta ei kumminkaan niin pieniä.

    Kalle Kehveli

    Miten iso pitää aukon olla, ettei se kelpaa hirville???

    Visakallo

    Eipä siihen tarkkaa hehtaarimäärää taida olla. Alueen muoto myös ratkaisee. Hirvelle mieluisimpia paikkoja taimikossa ovat lähempänä vanhempia reunametsiä. Myös ihmisen havaintokyky saattaa tehdä tepposet, kun kysymys on isommista kymmenien hehtaarien kokoisista taimikoista. Harvoinpa niitä tulee kovin tarkasti käveltyä läpi muuten kuin raivatessa. Taitaa 90% taimikkohavainnoista olla auton sivuikkunan läpi tehtyjä.

Esillä 10 vastausta, 51 - 60 (kaikkiaan 124)