Pakko se on hirvenkin nälkäänsä syödä. Jos kaikki taimikot raivataan harvaksi pienenä niin sieltä sitten niitä harvoja taimia hakevat. Ruoka on harvemmassa ja pitää talvella sitten liikkua enemmän mikä lisää ravinnon kulutusta ja entistä enemmän harvassa tököttäviä taimia tulee syödyksi.

Pakko se on hirvenkin nälkäänsä syödä. Jos kaikki taimikot raivataan harvaksi pienenä niin sieltä sitten niitä harvoja taimia hakevat. Ruoka on harvemmassa ja pitää talvella sitten liikkua enemmän mikä lisää ravinnon kulutusta ja entistä enemmän harvassa tököttäviä taimia tulee syödyksi.

Näin se menee, ja jos ei ole taimikoita, uhriksi joutuu kuitupuut ja tukit. Hirvi on paikkauskollinen.

Monin paikoin iso ongelma on isompien taimien runkojen jyrsintä. Joskus pienellä alalla kaikki rungot saattaa olla jyrsittyjä.

Tämä keskustelu on tuonut hyvin esiin, että osalla nimimerkeistä on monipuolista käytännön kokemusta taimikoiden hoidosta pidemmältä ajalta. Maapohja, taimikon uudistumistapa, sekä muut olosuhteet ratkaisevat raivaustarpeen, -ja myös sen bensankulutuksen. On minullakin onneksi ollut joitakin taimikoita, joissa riittää kolme litraa hehtaarille, mutta paljon myös sellaisia, ettei meinaa riittää kolmetoistakaan! Otetaanpa esimerkki tältä viikolta: Parikymppinen, parin vuoden sisään ensiharvennukseen tuleva kuusikko. Maapohja vaihteleva MT/lehto. Entinen laidunmaa/pelto. Taimikon syntytapa luontainen/istutus. Eli se aika tavanomainen tarina. Sekapuuston alle oli syntynyt ylitiheä alikasvoskuusentaimikko, jonka tyhjät kohdat täydennysistutettiin ylispuiden poiston jälkeen. Vanha sarkaojitus, jonka lisäksi alueen halkoo kaksi uudempaa ojaa ja ja vielä kolmaskin ristikkäin menevä kokoomaoja! Lisämausteena vielä se, että pitkä sivu rajoittuu sähkölinjaan. Tein alueelle nyt kolmannen raivauksen. Itse kasvatettava puusto ei aiheuttanut enää normaalia suurempaa raivaustarvetta, mutta ne rehevät ojanpenkat ja se sähkölinjan reuna aiheuttivat sitäkin enemmän. Husku lauloi, aikaa kului ja bensaa paloi 12,5 litraa/ha! Pitää muistaa, ettei niitä aikaisempiakaan raivauskertoja oltu tehty myöhässä. Moni on ainakin joskus joutunut harventamaan luontaisesti syntynyttä ylitiheää kuusentaimikkoa. Eipä siinäkään kolmella litralla vielä kovin isoa alaa tule valmista. Tässä kolmannessa raivauksessa ei onneksi ollut enää sitä työlajia, kaikki oli lehtipuun poistoa. Tuolla edellä Nostokoukun kertoma suopohjan valtaama hieskoivuviidakko on sitten se oma lukunsa. Sielläkään ei se kolme litraa kovin kauas aloituspaikasta vielä riitä!

Eikö Visakallo sahaa Tilhillä, mistä se tuon Huskin nappasi.